Ystävyyden alku

Eilen illalla se sitten tapahtui, Kisse suli lopulta.

Nuo telmivät ihan kuin oikeat koirat keskenään, ai että tuli hyvä mieli! Ruu poukkoilee päin Kisseä, hamuaa karvaa suuhunsa, ja Kisse kirputtaa pennun korvantaustaa. Ruu tupsahtaa rähmälleen leikin tiimellyksessä, Kisse kirputtaa pennun mahaa. Ottavat vuorotellen leikkiasentoa, vaanivat toisiaan, loikkaavat kimppuun niin että melkein kuulen kuinka ne huutavat 'banzai' mennessään.

Ja minä seison pöllähtäneen näköisenä lelu kädessäni nurmen reunalla, eikä ihmisseura voisi koiria vähempää kiinnostaa... Vaikka tulevat ne hetken päästä, hymy huulilla ja puskevat jalkoja, häntä viirinä liehuen (ja toisella pötkönä vipattaen). Ai tätä koiranomistajan onnea...!