Karvakuono harrastaa

Jottei mene sävy vallan vakavaksi allergia- sun muiden epäilyjen takia, kerrotaan välillä karvakuonon harrastuksista:

Agility sunnuntaiaamuisin jatkuu. Terävääkin terävämmät isäntä ja emäntä ottivat ja lähtivät eräänä sunnuntaina koko porukalla treenaamaan, Kissekin pääsi mukaan takapenkille. Mutta kuinka voikaan käydä: äippä joka odottaa joka syksyn syyspäivän tasausta kuin kuuta nousevaa, kun saa kerrankin nukkua kokonaisen tunnin pitempään, kuin luonnonkierron lahjana syyssateissa taapertavalle ihmispololle; kuinka aamu-unisten kuningatar voi UNOHTAA syyspäivän tasauksen ja kellojen siirtämisen? Sitä sitten mietittiin maneesin ovella tunnin etuajassa, hämärässä ja hyytävässä lokakuisessa sunnuntaiaamussa...

Paikallisella huoltamolla oli väkevää kahvia ja eilisiä munkkeja. Kisse ja Ruu katselivat silmät pyöreinä auton takapenkiltä että tänne sitten raahasitte kesken yönunien, autoon istumaan. Vaan treenaamaanhan siitä lopulta päästiin, ja hyvin treenattiinkin! Ruu on taas edistynyt, se osaa mennä muutaman esteen peräjälkeen ja irtoaa nätisti äipän lahkeesta vähän pitemmällekin kun vaan ohjeita tulee oikealla tahdilla. Kontaktit sujuvat hyvin ja viimeksi meni rengaskin joka kerralla oikeasta välistä. Kepeillä Ruun meno on suorastaan riemukasta!

Ennen tätä "kevyttä alkutalven lumisadetta" ehdittiin tehdä muutamia jälkiä, ja pari kertaa oli jo purkit jäljellä mukana. Syksyn viimeisellä jäljellä Ruu oli hoksannut jäljen ja purkkien yhdistelmän: napa maahan heti kun tulee purkki vastaan, ja eikun odottamaan namia. Pohja oli apilaa kasvavaa, märkää kesantopeltoa, ilma tuuleton ja vanhensin 100m pituista yhden loivan mutkan tekevää jälkeä vähän toista tuntia. Alkuun nenä nousi jäljeltä ihmettelemään maailmaa, mutta ekan purkin jälkeen pysyi nenä maassa hienosti :-)