Pentu venyy

Ruu on 15 ikäviikkonsa aikana venynyt kuin Salvador Dalin hahmo. Jalat ovat kuikelot kepukat, nenä pitkä kuin muurahaiskarhulla, häntä jos venyy vielä vähän se jää tassujen alle kävellessä. Painoa on reilun 9 kiloa, korkeutta n. 45 senttiä. Juoksuaskel alkaa muuttua hempulasta suoraviivaisemmaksi, vaikka aika hömpötystä tuon meno on vielä.

Lenkillä käydään kaksi kertaa päivässä, tai pikemminkin pienellä kävelyllä. Kovin pitkälle ei ole vielä lähdetty, alle puoli tunnin retkillä vasta. Ruu kävelee Kissen kylkimyyryssä sievästi korvankärjet lirpattaen, mutta aina paluumatkalla alkaa meno kyllästyttää ja poukkoilu puolelta toiselle, Kissen kaulakarvoihin, äipän lahkeeseen alkaa ottaa voiton. Omaa talutushihnaansa Ruu ei osaa yhtään hallita, siihen tulee ihan itsestään solmuja samalla kun vauhti kiihtyy, kummallista.

Lenkillä on nähty jonkin verran koiria, viimeksi tänään leonbergi Eetu joka oli Ruun mielestä ihan hurjan mielenkiintoinen. Pikku-Ruu oli ihan kaksinkerroin kippuralla suupielet miltei takaraivossa asti kun Eetu tuli valtavan päänsä kanssa haistamaan lähempää, mutta ei Ruu yhtään pelännyt. Tepsutti Eetun perässä pöhkö ilme naamallaan, oikein näki kuinka sen pikkupäässä rattaat sauhusi kun se koitti ymmärtää että koiria voi olla noinkin suuria. Hieno kokemus pentuselle!

Lenkin huippukohtia Ruun mielestä on kun kaikennäköistä kivaa löytyy maasta, kuten tänään toffeekarkki joka oli vielä tinapaperissa. Siitä sitten taistellaan Ruun kanssa, eikä olla ollenkaan yksimielisiä siitä kenelle aarteet kuuluu...

Toinen juttu mistä pitää muistuttaa tuhat ja sata kertaa päivässä on pöydän reunoille kurkkiminen. Ruu tarkistaa takatassuillaan hipsien kaikki pöydät ja jatkuvasti sille saa murahtaa ja nykäistä pois pöydän kimpusta. Vielä ei ole lähtenyt mitään syötävää parempiin suihin, mutta taitaa olla vain ajan kysymys. Milläköhän ihmeellä tuon saisi uskomaan ettei ruokapöytä ole pientä koiraa varten? Tuntuu että se vaan saa lisää puhtia yrityksilleen kun sitä kieltää. Kun taas Kisse - se kun ärähtää pennulle niin ei jää ollenkaan epäselväksi saako Kisseltä tulla ottamaan possunkorvan suusta vai ei. Jotenkin tämä ihmisten käyttämä murahdus ei ole pennun mielestä uskottavaa.