Ruu tutustuu bisnekseen

Ruu kävi perjantaina työpaikallani. Autoilu sujui jo muitta mutkitta, mitä nyt ensimmäinen 5-10 minuuttia piti taas protestoida farmarin takaloosterissa. Hissiin mentiin sylissä, mutta toimiston lattialla sai juoksennella aivan vapaana. Saattaa olla että ihan kaikki eivät vieraasta ilahtuneet vaikka mamma oli tietysti karvalapsestaan tosi ylpeä.

Ja siellähän se puikkonokan pentu mennä vilisti, kuljeskeli huoneesta toiseen, vaani kahvihuoneen roskista ja pisti parkkiin jääkaapin eteen. Ei sillä ollut pienintäkään huolta siitä missä emäntä on, häntä viipottaen lähti ihan minkä tahansa lahjeparin perään joka ohi kulki. Ja ihastelijoita kyllä riitti... Vieraskorea se peijakas kyllä oli, ei purrut vieraita käsiä eikä lahkeita. Eli tästä voi päätellä että se tietää jo ettei niin saa tehdä mutta pureskelee omaa väkeä silti...?

Lopulta ei auttanut kuin sulkeutua hetkeksi omaan työhuoneeseen oven taakse, jotta Ruu malttoi huilata hetken. Se nukahti kyllä alta aikayksikön umpiuneen, ja unesta sen sain kahden tunnin päästä herätellä kotimatkalle. Autossa ei enää sanottu sanaakaan, vaan nukkua tohistiin koko matka kotiin asti.