Kokemuksia pikkuhiljaa

Tällä viikolla on koettu taas kaikenlaista. Tuolinjalat, yöpöydät ja jalkalistat ovat vähän väliä maisteltavina, mutta Ruu-mukelo on oppinut jo ei-sanan, ainakin sinne päin. "Ei!", murahdus tai takakireällä äänellä kimitetty "äppäppäp!" saa pennun myös lopettamaan puuhansa. Ja kun se lopettaa, pitää heti kehua. Vaikka voisi toisin luulla, pentu ei kehuista innostuneena jatka puuhiaan, vaan kipittää luokse. Pennulla kun ei kestä kuin silmänräpäys siirtyä keskittymään uuteen asiaan ja yhdistää kehut siihen.

Tänään käytiin pienellä lenkintapaisella talutushihnassa, ja Kissekin oli mukana vaikka taluttajia oli vain yksi (polo). Ruu yllätti oikein toden teolla, se kipitti suoraan eteenpäin ihmisen ja Kissen välissä, mitä nyt välillä pysähtyi rapsimaan kutittavaa kaulapantaa. Kauhealla tohinalla se oli menossa muka jonnekin, laukkaili ja läpytti korviaan. Pysähdyttiin syömään namia (edelleen Kissen nappulat käyvät loistavina namipaloina), ohi meni rullaluistelijoita, sauvakävelijöitä ja polkupyöriä. Yksi fillari oli niin mielenkiintoinen että sen perään olisi pitänyt päästä, mutta hihna nykäisi ikävästi takaisin :-( Autoihin Ruu ei kiinnittänyt mitään huomiota, niitä näkyy oman pihan verkkoaidankin läpi. Hyvää harjoitusta!

Ruu oli maanantaina 9 vko 1pv ikäisenä 4kg 820g painoinen ja 32cm korkea. Niin siis neljä jalkaa maassa.