Pentu kasvaa ja fiksuuntuu

Ruun hampaat on alkaneet vaihtua. Yläetuhampaista on enää yksi irtoamatta. Alhaalla edessä on ikenissä aukkoja, jotain sieltä on tulossa. Kaikki kulmurit jäpittävät vielä tiukassa eikä rautakulmurien alkuja edes näy vielä. Ei se tunnu edes aristavan suutaan, repii lelurättiään innolla.

Ruulla on hauskat leikit. Se heittelee palloa ilmaan ja ottaa kiinni, siten että ensin pitää loikata ja kun kaikki tassut ovat irti maasta, nakata pallo vielä pidemmälle. On se hassu :)

Kummallisia älyn merkkejä on myös havaittavissa: kun takapihalta lähtee portista etupihalle, ja Ruu jää portin taa odottamaan, se kiertää salamana takaovesta sisälle, kipittää asunnon läpi etuovelle raapimaan. Eli se on pienessä mielessään laskeskellut reitin että tuonne päin se hävisi, täältä kautta sen luokse voisi päästä oikaisemaan. Ei meidän vanhemmat koirat tuollaista koskaan tehneet, odottivat kiltisti portilla ja tuijottivan herkeämättä talonnurkkaa.

Samoin Ruulla on hauskaa tilannetajua. Sen huomaa ihan pienistä asioista: kun oltiin lähdössä ulos ja avasin oven, Ruu teki salamannopean u-käännöksen, juoksi toiseen huoneeseen hakemaan pallonsa ja spurttasi vasta pallon kanssa ulos. Että ihan ajatteli valmiiksi että hänpä tarvitsee palloaan tuolla ulkona! Ei meidän vanhat koirat tehneet tuollaistakaan.

Eikä Ruu arastele vieläkään mitään. Oltiin Porissa käymässä ja Ruu ja Kisse jäivät muutamaksi tunniksi hoitoon. Kun häivyimme ovesta, Ruu oli kuulemma juossut kaikki talon ikkunat läpi ja hypännyt katsomaan näkyykö meitä, inissyt mennessään. Noin minuutin päästä se totesi että eipä niitä enää näy ja rauhoittunut. Fiksu koira. Muutenkin se kiersi "mummulassa" kaikki paikat: pannuhuoneen, autotallin ja kellarin perukat hetkeäkään epäröimättä. Että on ihanaa kun se on noin reipas!

Ruu 19 viikkoa painaa 11,8kg ja korkeutta on 48cm. Alettiin siirtyä pois penturuoasta, Ruu on nyt kaksi viikkoa syönyt vajaan puolet päiväruoasta pentumuonaa ja loput normaalia aikuisten ruokaa (nappuloita ja lihariisiä). Ensi viikolla jätetään pentumuona niin vähiin että sitä saa vain makupaloina, säkissä kun on vielä jäljellä niin johonkin ne on hukattava.