Puuhakuono ja hiirenkorvat

Koivuissa on hiirenkorvat,ja koivujen juurella tuhisee puuhakuono. Ruu on taas ajanut muutaman jäljen. Viimeisin oli n. 200m pitkä, 1.5 tuntia vanha. Pätkä jäljestä oli vaikealla alustalla, kovalla ja soraisella, muu tuoreessa maassa. Jälki teki tässä vielä 45 asteen kulman ja Ruu ajatui kulmasta suoraan mutta palasi itse takaisin, keli oli tuuleton. On se jotain jo oppinut! Tosin jätetään jatkossa kulmat helpommille paikoille... Jäljellä meillä on edelleen makkarapurkit, jotka Ruu merkkaa jo aivan oma-aloitteisesti maahan menemällä (ja tökkii purkkia puuhakuonolla kun sitä ei heti ehdi avaamaan).

Seuraavaksi otetaan mukaan kepit purnukoiden kera, ja ajetaan jälkiä edelleen samanikäisinä, lisätään erilaisia kulmia aina helppoon kohtaan. Jäljestys tuntuu tosi mukavalta kun Ruu nauttii siitä ja edistyy. Lisää ohjeita vaan olisi mukava saada matkan varrella, aika itsekseen tätä jäljestystä saa opetella. Jäljestysporukoita ei kovin paljon ole ja nekin olemassaolevatkin yleensä haluavat treenata keskenään, pienessä porukassa jotta treenikerrat eivät veny liian pitkiksi.

Ja tämä agility sitten! Ruu on mukana kivassa ryhmässä ja treenaa kerran viikossa. Vuosi treeniä tulee aivan kohta täyteen, ja viime kuussa osallistuttiin ensimmäiseen möllikisaan! Rata-aika oli 90s kun 60s oli ihanneaika, ei pöllömmin vaikka rata oli hurjan pitkä, 19 estettä. Saimme tosin nipun virheitä: 3 kieltoa puomilta (putki oli vedetty hämäävästi sen ali, moni junnu hämääntyi), sekä yksi väärään suuntaan suoritettu putki (silkka ohjaajan virhe). Mutta ei yhtään rimanpudotusta eikä kontaktivirhettä! Viime aikojen edistyminen on tapahtunut kepeillä, melkein jo riittää että kävelen vieressä ja Ruu pujottelee ilman apua. Ja kyllä se sitten nauttiikin...