Collienpentu Hulluilla Päivillä

Nyt on Tampereen Stockmannin hulluilla päivillä nähty virallisesti yksi kappale collienpentuja.

Meidän piti mennä harjoittelemaan kaupungissa kävelyä, ja tiesin entuudestaan että Stocka on koiraystävällinen talo johon voi tuoda rekun mukanaan. Aikaani seuraamattomana anti-shoppailijana en tietenkään ollut tietoinen että talossa oli samaan aikaan mielipuolien kärkkymismarkkinat kun pahaa aavistamattomana tepastelimme pentu-Ruun kanssa ostoksille.

Ruulla oli päällä isosiskon turvavyövaljaat, vänttisiä kun emme ole vielä hankkineet (kuulin surukseni että kierrätyssysteemi joudutaan ajamaan alas kun valjaita ei palaudu kierrosta niin paljon kuin pitäisi - harmi). Valjaiden avulla sain ohjattua Ruun lähelle vasenta pohjettani ja pentu tepsutteli siinä oikein mallikkaasti luovien valtavien ihmismassojen keskellä. Ympäriltä kuului kaikenkirjavia kommentteja niin että äippää ihan pikkuisen pakkasi hymyilyttämään:
- kato mikä tuolla menee
- voi miten ihana
- onpa suloinen
- kuinka joku on koiran tuonut tänne
- saako tänne tulla koiran kanssa
- *hätkähdyksiä*, *säpsähdyksiä*
Muutamat rapsuttelutkin saimme osaksemme, ja rajattomasti (monenmoista) huomiota ainakin :) Hissi ja liukuportaat tuli testattua, joista jälkimmäisessä Ruu päätti kaiken varalta maastoutua nousun ajaksi. Tavaratalossa soitti torvisoittokunta marssimusiikkia ja ostoksia käytiin tekemässä muunmuassa naisten alusvaateosastolla. Oli siellä hienostorouvilla ihmettelemistä...

Namit kelpasivat koko ajan, ja noiden vanhojen koiriemme perusteella tiedän ettei stressi silloin ole vielä noussut liian korkeaksi. Kieltämättä Ruu kyllä huokaisi helpotuksesta kun pääsimme takaisin kadulle ulkoilmaan. Se ravisteli itsensä tarmokkaasti kuononkärjestä hännänpäähän, joten kyllä jännitys oli vähän karvanjuuriin käynyt. Kadulla kävely taas ei ollut tavallista jännempää ollenkaan, sitähän harjoiteltiin jo ihan pienenä lähistön kauppakeskuksella.

Mutta erittäin selvästi näkee että se pentuajan ennakkoluulottomuus alkaa jo väistyä. Jos olisin vienyt Ruun tavaratalon vilinään silloin alta 10-viikkoisena, ei se olisi ollut moksiskaan. Nyt piti kuitenkin vähän jännittää, kyllähän 5-kuinen pentu jo hyvin tajuaa että tässä paikassa on jotain varsin erilaista kuin oman olohuoneen sohvanmutkassa. Tarpeeksi pienenä tehty totuttelu ja leimauttaminen on siis erittäin tärkeä vaihe jota ei sovi hanskalla viitaten ohittaa. Onneksi ehdimme jonkin verran Ruun kanssa käydä erilaisissa paikoissa - vaikka enemmänkin olisi voinut. Toisaalta tarkoitushan ei ole tuottaa koiralle jatkuvasti stressiä, kultainen keskitie kaikessa.

Ruun kuvastossa on muutama uusi kuva.