Luuti-Ruu, Ruuti-Luu

Ruu-kakru muuttuu edelleen, päivä päivältä isommaksi ja aikuisemmaksi, vaikka matkaa vielä onkin hyvästi jäljellä. Possunkorvat menevät palasiksi hyvää vauhtia uusilla rautahampailla, ainoastaan toinen yläkulmuri teki tenän eikä suostu löystymään. Odotellaan vielä viikonlopun yli jos se alkaisi heilua, sitten on kyllä mentävä poistattamaan se eläinlääkärillä. Rautakulmuri on jo puolessa välissä maitokulmuria, suorassa onneksi vielä.

Luulin hyväuskoisena että kun hampaat ovat vaihtuneet, ei enää kaluta kaikenlaista tielle sattuvaa. Väärä luulo: punaiset nahkaiset kävelykenkäni ovat vähän väliä matkalla suussa ulos, useamman kerran niitä on pitänyt hakea takapihalta järsimisapajilta...

Korvat eivät ole nousseet ylös hampaiden vaihtumisen kanssa, vaikka sellaista vaaraa kuulemma on. Ovat edelleen nätisti lupassa kärjistä, ehkä vähän reilun neljänneksen verran. Sen sijaan kintut ovat vähän kierossa, kintereet sojottavat välillä seistessä melkein kohti toisiaan - karmean näköistä. Tämän ikäisellä ne varmaan suoristuvat vielä kun lihasvoimaa tulee lisää. Ruoka on 2/3 aikuisten maintenance-nappuloita (eaglea) ja 1/3 kotimuonaa. Penturuoastahan sanotaan että liian energisenä se voi aiheuttaa jalkojen vääntymistä.

Rutsiruu ruutiluu kulkee lenkillä tosi reippaasti. Ensimmäiset mörköoireilut on tosin tulleet jo vastaan: piti vähän puhista lumiselle aurausmerkille tienposkessa. Noin kolmessa sekunnissa se kuitenkin analysoitiin vaarattomaksi, käytiin haistamassa ja jatkettiin matkaa. Mutta kyllä meitä muita vähän nauratti :)