Kuono hankea viistäen

Meidän ohi kulki susia. Joskus joulun alla, eikä kovin läheltä. Kymmenen kilometrin päässä pistivät koiran poskeensa. Nyt sitten pitää jännittää pimeässä metsässä eikä se ole ollenkaan hauskaa. Pimeään vuodenaikaan kun on metsään lähdettävä auringonlaskun jälkeenkin. Onneksi meitä on aina vähintään kolmen lauma liikkeellä, ihminen ja kaksi koiraa. Kaipa me saamme olla rauhassa, ja toivottavasti metsän peuroissa riittää susille syömistä. Sudet saisivat kyllä asua vähän kauempana ihmisistä ja koirista.
Kissen kanssa emme ole susia nähneet. Joskus kyllä jäämme metsän laitaan emmekä suostu menemään pidemmälle. Yleensä siksi että minulla on nälkä tai Kisseä vaan ei huvita. Äiskä aina ajattelee että haistamme susia tai karhun ja kääntyy siksi takaisin...
Lumi tarttuu tassuihin kiinni. Onneksi meillä ei ole koskaan kiire ja ehditään vaikka istuksia hangessa hetken aikaa.

Asumme niin korvessa että takapihan puissa kasvaa naavaa. Ihanan rauhallista.