Hei hulinaa!

Täällä on pitänyt kiirettä! Laumassa on uusi pentu ja se on pistänyt kuviot ihan uuteen järjestykseen. Kaikki muut täällä ovat ihan tohkeissaan mutta minä yritän ottaa rennosti: kunhan kuppiin tulee ruokaa, loput kyllä järjestyy. Olen minä päässyt metsäänkin juoksemaan ihan entiseen malliin, jostain syystä äippä vaan ei ole viime aikoina päässyt juuri pihaa pidemmälle kuin muutaman kerran. Äippä kyllä vakuutti että kyllä tämä ihan pian tästä alkaa lutviutua. Nokosten nukkuminen on välillä hieman tavallista työläämpää, uusi pentu pitää välillä mekkalaa. Aika harvoin onneksi!

Kisse sen sijaan on ihan täpinöissään. Se seuraa ihmisten toimia tarkkaan ja jos minä yritän mennä leikkimään pennun kanssa, Kisse tulee komentamaan minua rauhoittumaan. Kisselle täällä mekastetaan aiemmin kuin ennen, aina kun se haukkuu. Minäpä olen kaukaa viisas ja pysyn viisaasti vaiti.

Sohvasta meillä on vähän erimielisyyttä. Minä kun olen tottunut nukkumaan päiväunet siinä (siitäkin oli alunperin epäselvyyttä, mutta tänne nykyiseen kotiin kun muutettiin, väsytin ihmiseni yöaikaan eivätkä ne enää jaksaneet komentaa minua alas sohvasta). Äippä tykkää taas loikoilla pennun kanssa siinä päivät pitkät, mistä aiheutuu pientä intressien ristiriitaa. Äippä tosin käyttää sellaista kummallista ilmaisua kuin että "olla jumissa sohvalla". Minusta kun taas päivän voi vallan hyvin käyttää sohvalla makoillen!