Tavarat hukassa

Ruu on harrastanut viime viikot esineitten etsimistä metsästä. Olemme treenanneet pelkästään esineruutua kohta pari kuukautta, senkin vuoksi että se on helposti tehty maastotreeni aamulenkin lomassa. Kisse on hauska, se jää yleensä katselemaan siskonsa juoksemista viereeni, istahtaa oikein polulle korvat hörössä ja hymy naamalla seuraamaan kun pikkusisko juoksee hiki hatussa.

Tärkeimpänä asiana ollaan harjoiteltu 50 metrin kaistaleen päähän asti juoksemista, koska Ruulla oli aiemmin ongelmana että se jäi liian lähelle. Olen kävellyt 5x50 metrin kaistaleita metsään, aina yksi esine kullakin kaistaleella ja melkein takarajalla. Esineet ovat vielä tutun hajuisia omia esineitä, mutta ollaan haettu jo vähän vaikeampiakin kuten avaimenperää ja kertakäyttösadetakkia (joka oli kyllä vaikea). Ruu irtoaa jo hienosti ja luovutus sujuu tosi hyvin, istualtaan edestä. Luovutustakin meidän piti treenata pitkään, koska Ruu oli oppinut leikissä että esine lentää heti uudestaan eikä malttanut istua alas. Aika paransi tämän paremmin kuin ryppyotsainen treeni...

Seuraavaksi treenataan vieraita esineitä ja sitten pidetään taukoa esineruudusta ja aloitetaan jälkitreenit. Tänä keväänä ei vauvan takia ole päästy jäljelle vielä lainkaan ja sekä äippää että Ruuta polttelee jo. Toivottavasti löydetään jostain sopivaa niitettyä peltoa, sillä tarkkuustreeneihin kulmissa jäätiin viime syksynä.

Ruu ja Kisse pääsevät nykyään extralenkille päivällä, vaunujen kanssa omalle pihatielle. Siinä samassa on hyvä vähän irroitella ja päästellä höyryjä! Ruun kuvastossa on siitä muutama uusi kuva. Meidän vaunukoirat...


on the road again...