Hangilla luistelua

Keväthanget ovat niin liukkaita että niillä voi luistella! Välillä päin siskoa, välillä alamäkeen hippulat vinkuen. Äippää päin ei kannata jyrätä, siitä tulee sanomista. Se on kokeiltu. Mutta luistelu on hauskaa!

Äippä meinaa että luistelu johtuu liian pitkistä tassukarvoista. Yritän joka talvi kasvattaa kunnon karvarukkaset tassuihin, mutta aina ne tullaan leikkaamaan pois. En kyllä välittäisi koko leikkuuoperaatiosta ollenkaan ja hyvin olen jaksanut pyristellä vastaan näin melkein 4-vuotiaaksi asti. Ainoa asia mikä minut pitää hievahtamatta paikallaan on kun tuo isäntä makaa puoliksi minun päälläni, kädet pillissä kiinni. Sitten on pakko olla hiljaa.

Viimeksi tassukarvat lähtivät kun tipahdin puomilta agilityssa. Ei se minua yhtään haitannut, maneesissa on pehmeä pohja mihin voi hyvin retkahtaa kyljelleenkin. Äipän mielestä se ei kuitenkaan kuulu lajin luonteeseen, ja taas minua leikeltiin.


Hangella voi myös kellotella kyljellään. Vähän karkea keväthanki sitä paitsi sopii hyvin kutiavan turkin rapsuttamiseen.

Minulla on kuulemma jotain allergian tapaista oiretta, koska silmäkulmieni ympärystä kutiaa. Sen tutkimiseen on ilmeisesti käytetty sievoinen summa rahaa mutta mitään syytä ei ole selvinnyt eikä siihen auta muu kuin kortisoni. Minä saan sitä kerran kuussa, viisi päivää kerrallaan, silmätippoina. Silloin nukuttaa vähän tavallista enemmän, mutta saan olla kuulemma tyytyväinen kun pärjään niin vähällä. Olkoon sitten niin. Pääasia että ruokavaliotani ei enää rajoiteta. Tapoihini kuuluu syödä kaikkea mikä saattaa olla ruokaa, tai on ollut joskus ruokaa. En ole sitten ollenkaan ronkeli.

Miten niin tässä ei mahdu muut kulkemaan?

On tuossa tuo umpihanki, loiki sieltä. Tässä on nyt vähän tärkeämmät pisnekset meneillään.

Ai et loiki. Katsos, minä näytän mallia, nääääin!!!