13.9.10

suski (klo 13:42):

Elämänkulkua


Kiireesti ennen kuin tulee vuosi täyteen. Bloginpäivitys on ollut hunningolla. Ihmisillä on muka liian paljon puuhaa ja tuota perheen nuorinta ihmispentua (niin, niitä on nykyään kaksi) pitää hoitaa, uhmaikäistä isompaa pitää hoitaa, ja meitä koiriakin kuulemma mieluummin hoidetaan kuin päivitetään mitään blogia. Mutta se niistä selityksistä.

Viime syksynä treenasin isännän kanssa agilitya. Isäntä sai minuun niin hurjan vauhdin että mammaltakin meni kahvit väärään kurkkuun. Mutta se jäi kun minulla epäiltiin olevan kapi ja sain porttarin treeneihin vähäksi aikaa. Sitten se pienin pentu syntyikin jo.

No sitten viime keväänä treenasin tehokuurilla esineruutua ja olin niin hyvä että mamma oli puulla päähän lyöty. Mutta sitten se jäi kun tuli helteet ja me kaikki vaan maattiin ketarat oikoisena pitkin pirttiä.

Ja mitä sitten tapahtui? Minä sain kovan kohtutulehduksen! Niin rajun että lämpö nousi melkein 41 asteeseen. Ensimmäinen lääkäri kehotti ottamaan särkylääkettä ja odottelemaan seuraavaan päivään. Mutta minulta meni jalat alta, makasin puolitajuissani kuistin lattialla. Mamma kyseli jo apua Johannaltakin joka patisti meidät heti ja välittömästi leikkauspöydälle eikä missään nimessä saanut odottaa aamuun. Onni oli matkassa ja kunnassa päivysti lääkäri joka leikkasi heti ja mielellään. Ja hyvä oli että leikkasi, koko kohtulihas oli pahasti tulehtunut. Tarina jatkui antibiooteilla jotka vetivät mahani aivan rikki, edes vesi ei pysynyt sisällä. Minua nesteytettiin, lääkittiin ja hoidettiin ja parissa päivässä saatiin taas koira tolpilleen. Kaiken huipuksi haava vielä tulehtui toisesta päästä ja sain toisen antibioottikuurin, onneksi ajoissa. Kuuri lopulta auttoi ja nyt jo mennä juostaan pitkin metsiä entiseen malliin.

Nyt syksyllä mamma on ottanut itseään niskasta ja treenannut kanssani tottista. Ja taas minä loistan! Minulle on kuulemma kasvanut päähän aivot ja niihin on annosteltu kaikkien ihmeeksi malttia. Paikallamakuusta en ole lähtenyt tänä syksynä kertaakaan. Tosin mitään häiriötekijöitä ei ole vielä otettu mukaan, mutta aikaa on pidennetty jo reippaasti.

Ensi talveksi ei ole agilitytreenipaikkaa. Ei kukaan tästä talosta viitsi sitoutua ryhmään jossa ei sitten kuitenkaan ehdittäisi käydä kuin kolmannes kerroista. Kevään korvalla sitten jatketaan. Ja jos sinne BH-kokeeseen sitten ensi kesänä uskaltaisi mennä. Tai uskallanhan minä, tuo mamma pitää enää puhua ympäri!

1 Kommentit:

Blogger Johanna kommentoi...

Sinne BH-kokeeseen vaan! Koiran koulutustaso on jo paljon yli sen mitä läpäisyyn vaaditaan. Tule vaikka ottamaan joku yhteistreeni tänne meidän kanssa etukäteen niin ohjeistan ja tsempitän teidät "kisakuntoon"!

19 tammikuuta, 2011 22:34  

Lähetä kommentti

<< Ruun blogiin