Uudessa kodissa!
Lopultakin, muutto maalle saatiin kunnialla läpi ja lopultakin, verkkoyhteys on taas toiminnassa. Olipa outoa viettää 3 viikkoa ilman siviili-internetiä (kun töissä ei jouda surffata). Johan netille ehti jo keksiä tuhat eri tarvetta kun sitä ei ollut.
Nyt ollaan sitten korvessa, niin kuin äippä on aina halunnut. Takapihalta alkaa kuusimetsä sammalpohjalla, sen takaa aukeaa jäkäläinen mäntykangas. Korpit kurnuttavat ja kaartelevat metsämaiden yllä ja nukkuvat lähikuusikossa, lehahtavat humisten lentoon kun tytöt käyvät iltapissalla kuusten alla. Kylällä kerrotaan että lähimetsässä on juuri nähty karhu kahden penikan kanssa, ja ilveksiä aina silloin tällöin. Hirviäkin on varmasti, muuten nämä kaikki hirvikärpäset eivät täällä parveilisi... Jäljestysmaita silmänkantamattomiin!
Etupihaa on yli 3000 neliötä, se laskee tielle ja sen takaa siintää järvimaisema ihan kivenheiton päässä. Kalavesi se kuulemma onkin, ja venepaikkakin kuuluu taloon. Oman tien "museokylässä" punamultaiset tuvanseinät ja talollisten kauan sitten istuttamat upeanpunaiset vaahterat hehkuvat ilta-auringossa. Etelärinteessä vaeltavalle kylänraitille paistaa aurinko aamusta iltaan, ja yöllä sumu kiipeää järveltä kuin peitoksi tupien päälle. Ah.
Collieneitosilla tuntuu ottavan hetken aikaa tämä kotiutuminen. Yöllä pitää nousta tassuttelemaan (kapsuttelemaan pitkin laminaatti/kivilattiaa, toim. huom.) muutamankin kerran ja pihalla ollessa pitää huutaa naapureillekin kurkku suorana. Tosin Ruu on enemmän jo kotonaan eikä varsinkaan kilju vieraille ihmisille, toisin kuin isosiskonsa. Metsässä neideillä on mielettömän hauskaa, mennään pitkiä lenkkejä ja vapaana saa olla kotitietä lukuunottamatta koko ajan. Naapurustossa on muutama mukava sosiaalinen koira joten ihan erakkoelämääkään tytöt eivät pääse viettämään.
Ruun silmänympärys on karvaton edelleen ja sitä kutittaa, eikä hiekkaisella käpälällä rapsuttelu tee silmälle yhtään hyvää. Riisikokeiludieetiltä palattiin parin viikon jälkeen kipinkapin takaisin perunalle kun silmänympärys lähti kunnolla pahenemaan. Nyt kolmatta viikkoa peruna-kanaa ei ole korjannut silmää ja perjantaina mennään taas näyttämään sitä lääkärille.
Puruluut pitäisi saada niin pian kuin suinkin takaisin ruokavalioon. Ruu-termiitti järsi eilen vastaostetun, kokoamista odottavan suuren vaatekaapin pohjalevystä kulman ruumenille, paksu mäntypuinen levy on kymmenen sentin matkalta läpihalki. On sillä melkoiset puruvoimat, ei se sivusta katsoen näyttänyt kuin vähän ehtivän maistaa laatikonkulmaa.
Agility sentään alkoi taas, talvitreenit pidetään maneesilla sunnuntaiaamuisin kahdeksalta, kauhistus ja puistatus. Lasken sen varaan että sunnuntai ei mene jatkossa ihan harakoille kun tulee noustua aikaisin :) Ensimmäinen kerta meni hyvin, Ruu muisti kaiken mitä kokeiltiin, myös sen että renkaasta voi hypätä sen kehikon ja renkaan välistä...
Tottis ja jälki ovat olleet tauolla muutaman viikon, vielä pitäisi ehtiä jäljelle ennen lumien tuloa. Hyppynoutoa on treenattu metsässä:
Nyt ollaan sitten korvessa, niin kuin äippä on aina halunnut. Takapihalta alkaa kuusimetsä sammalpohjalla, sen takaa aukeaa jäkäläinen mäntykangas. Korpit kurnuttavat ja kaartelevat metsämaiden yllä ja nukkuvat lähikuusikossa, lehahtavat humisten lentoon kun tytöt käyvät iltapissalla kuusten alla. Kylällä kerrotaan että lähimetsässä on juuri nähty karhu kahden penikan kanssa, ja ilveksiä aina silloin tällöin. Hirviäkin on varmasti, muuten nämä kaikki hirvikärpäset eivät täällä parveilisi... Jäljestysmaita silmänkantamattomiin!
Etupihaa on yli 3000 neliötä, se laskee tielle ja sen takaa siintää järvimaisema ihan kivenheiton päässä. Kalavesi se kuulemma onkin, ja venepaikkakin kuuluu taloon. Oman tien "museokylässä" punamultaiset tuvanseinät ja talollisten kauan sitten istuttamat upeanpunaiset vaahterat hehkuvat ilta-auringossa. Etelärinteessä vaeltavalle kylänraitille paistaa aurinko aamusta iltaan, ja yöllä sumu kiipeää järveltä kuin peitoksi tupien päälle. Ah.
Collieneitosilla tuntuu ottavan hetken aikaa tämä kotiutuminen. Yöllä pitää nousta tassuttelemaan (kapsuttelemaan pitkin laminaatti/kivilattiaa, toim. huom.) muutamankin kerran ja pihalla ollessa pitää huutaa naapureillekin kurkku suorana. Tosin Ruu on enemmän jo kotonaan eikä varsinkaan kilju vieraille ihmisille, toisin kuin isosiskonsa. Metsässä neideillä on mielettömän hauskaa, mennään pitkiä lenkkejä ja vapaana saa olla kotitietä lukuunottamatta koko ajan. Naapurustossa on muutama mukava sosiaalinen koira joten ihan erakkoelämääkään tytöt eivät pääse viettämään.
Ruun silmänympärys on karvaton edelleen ja sitä kutittaa, eikä hiekkaisella käpälällä rapsuttelu tee silmälle yhtään hyvää. Riisikokeiludieetiltä palattiin parin viikon jälkeen kipinkapin takaisin perunalle kun silmänympärys lähti kunnolla pahenemaan. Nyt kolmatta viikkoa peruna-kanaa ei ole korjannut silmää ja perjantaina mennään taas näyttämään sitä lääkärille.
Puruluut pitäisi saada niin pian kuin suinkin takaisin ruokavalioon. Ruu-termiitti järsi eilen vastaostetun, kokoamista odottavan suuren vaatekaapin pohjalevystä kulman ruumenille, paksu mäntypuinen levy on kymmenen sentin matkalta läpihalki. On sillä melkoiset puruvoimat, ei se sivusta katsoen näyttänyt kuin vähän ehtivän maistaa laatikonkulmaa.
Agility sentään alkoi taas, talvitreenit pidetään maneesilla sunnuntaiaamuisin kahdeksalta, kauhistus ja puistatus. Lasken sen varaan että sunnuntai ei mene jatkossa ihan harakoille kun tulee noustua aikaisin :) Ensimmäinen kerta meni hyvin, Ruu muisti kaiken mitä kokeiltiin, myös sen että renkaasta voi hypätä sen kehikon ja renkaan välistä...
Tottis ja jälki ovat olleet tauolla muutaman viikon, vielä pitäisi ehtiä jäljelle ennen lumien tuloa. Hyppynoutoa on treenattu metsässä:
