Pikku-Ruu on pipi

No jo on huono säkä. Pikku Ruu sai virtsatietulehduksen perjantaina. Tulin kotiin parin tunnin poissaolon jälkeen ja pikkuinen kyykisteli pissalle ihan jatkuvasti. Arvasin heti mistä on kyse, ensi töikseni annoin sille ruoan ja siinä C-vitamiiniannoksen (tyrniä) ensiapuun. Pissa oli ihan normaalin väristä, joten ei se kovin pitkään ehtinyt vielä olla. Soitin eläinlääkärille saman tien ja saimme ihana kyllä ilman näytettä sulfakuurin (antibiootti Ditrim). Toisaalta en mitään kunnollista näytettä olisi tuolta 8,5-viikkoiselta saanutkaan, se kun liritteli tipan kerrallaan puolen minuutin välein.

Ensimmäinen yö meni heräillessä, mutta aamulla oli jo vähän parempi. Nyt sunnuntai-iltana se tuntuu pissaavan jo normaalisti, ehkä vähän tavallista isompia määriä. Sulfa ehkä aiheuttaa aineenvaihdunnan vilkastumisen.

Se mikä harmittaa eniten on että syy on todennäköisesti meidän ihmisten. Sateinen keli ja meidän jääkylmä kivilattia (kesäisin kun lattialämmitystä ei juuri päälle laiteta) ovat varmaan syypäänä. Vaikka ihan vesisateen jälkeen onkin pentu kuivattu, märällä nurmikolla käveleminenkin on riittänyt kastelemaan sen masun. Voi meitä.

Toinen harmi tuli nyt sisäsiisteyden kanssa, selvästi Ruu on kokenut pienen takapakin. Se osasi jo muutaman päivän ajan tehdä hienosti sanomalehdelle, ja pääasiassa ulos. Nyt se lirittelee ihan mihin sattuu, kun kipeänä ei pystynyt tietysti pidättelemään. Äkkiä se tuonikäisenä unohtaakin oppimansa... Olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta että noin pieni olisi jo ollut sisäsiisti :-| No, pääasia että nappula alkaa jo olla kunnossa.

Kuvia ja tilastoja

Ruun galleriassa on uusia kuvia!

Ruu painoi tänään 8 vkon ja 4 päivän ikäisenä 4kg 600g. Se on kasvanut korkeutta ja pituutta hyvää vauhtia. Ihan ohjeen mukaisesti se saa ruokaa, mutta jostain syystä ruoka menee nyt tehokkaasti käyttöön. Kupeet sillä on lievästi lommolla joten kai se on aika sopivan kokoinen...

Kengurunpoikanen, totta se on

Kyllä on nimi naista myöten. Tämä 8vko pentuneiti pomppasi sohvalle. Ei sen pitänyt yltää sinne, ei mitenkään! Se näki emäntänsä naaman ikkunan takana, vakoilemassa miten pentu rauhoittuu töihin lähdettäessä kun Kisse alkoi samaan aikaan räköttää ohi kulkevia koiria. Että meninkin tarkistamaan, hyvin se siellä olisi pärjännyt, isosisko se vain huusi täyttä kurkkua. Emännän naamataulu oli pennulle liikaa, piti ottaa vauhtia, hop sohvalle, hop tassut selkänojalle, töks nenä kiinni ikkunalasiin. Pentu joka hädin tuskin osaa juosta suoraan.

Minä tuosta niin hämmentymään että kumarruin lasin takana piiloon. Hetken päästä katsoin varovasti uudestaan ja pentu mennä nyhjösti pitkin seinänviertä ja ontui toista etutassuaan. Se reppana oli tietysti pompannut sohvalta alas liukkaalle laattalattialle ja mennyt mukkelis makkelis.

Eikun sisälle, tarkistamaan pennun tassu tunnustelemalla varpaista lapaluuhun. Ei vinkaissut, varasi tassulle muttei koko painolla. Hetken sitä katselin ja meno näytti kevenevän joka askelella, rohkaisin mieleni ja lähdin hetkeksi töissä käymään. Mutta olipa kaamea olo koko sen parituntisen mitä aamupäivällä piti työmaalla käkkiä.

Iltapäivällä oli ontuminen tiessään. Levitin tärveltymisen uhallakin vanhan maton Ruun huoneeseen sohvan eteen jottei enää liukastelisi. Sohvaan se siis pääsee, nyt pitää opetella tulemaan alas (tämän vinkin sain Johannalta jolle hädissäni jo soitin). Koordinaatio tuolla kyllä ei vielä ole kovin huikeaa, kupsahtelee nurin pihamaallakin vähän väliä (joka saattaa liittyä siihen että 20km/h vauhdista huomaa mielenkiintoisen voikukan maassa, jolloin pääpää pysähtyy, häntäpää jatkaa matkaansa pari metriä pään yli ;-)

Pentuko jää yksin?

Yksinoloa on nyt harjoiteltu viikon verran. Tai eihän Ruu Rohkea ole aivan yksin, vaan isosiskon kanssa. Välissä on vaan portti, työhuoneen ovessa. Siskolikalta kun saattaisi mennä villiin pentuun hermo ihan tyystin kun jäävät kaksin.

Työhuone tehtiin tutuksi niin että Ruu syö aina siellä ja puruleluja käytiin siellä pureskelemassa. Yönsä Ruu nukkuu kuitenkin makkarissa, päikkäreille pääsee työhuoneeseen jos haluaa.

Ensin harjoiteltiin työhuoneessa yksin oloa niin että puuhaillaan kotona rauhassa kaikkea muuta ja pentu on portin takana. Puruleluja, oma patja, pyyhe, vesikuppi ja sanomalehtiä jätettiin varusteiksi, pärjäähän noilla nyt kunnon sissi viisi minuuttia! Ruu ei järin kauheasti harjoituksesta välittänyt, hyppi porttia vasten ja vinkui (tai tarkalleen ottaen: Ruu ei vingu koska sillä on tosi möreä ääni, se jotenkin "önisee" - tai jotain). Rauhottui se kuitenkin parin minuutin päästä, kävi makuulle ja tuijotteli portin läpi loukkaantuneena. Ja eikun kehumaan ja päästämään pentu pois. Ja tätä tehtiin 3-4 kertaa.

Seuraavaksi piti malttaa portin takana kun käydään viemässä roskat, haetaan posti laatikolta tai kastellaan etupihan purkkikukat. Hienosti meni, Ruu istui aina ihan rauhassa odottamassa portin takana ja sitä sai kehua aivan mielettömästi :) Kymmenen minuuttia oli pisin aika niin että oltiin ulkona, ja siitä puolet vaklattiin ikkunan takaa...

Tässä kohdassa oltiin jo viisi päivää harjoiteltu, ja seurasi ensimmäinen pitempi poissaolo. Pentu jäi yksin peräti 20 minuutiksi kun ihmiset menivät limittäin töihin ensimmäisenä työpäivänä. Hienosti meni, taas! Tällä kertaa oli jo ehditty tehdä pissa sanomalehdelle, vähän haiskahti kyllä pienelle hätäpissalle... Rauhassa Ruu oli edelleen, ei hyppinyt eikä vinkunut kun ulko-ovi aukesi vaan istua tapitti siihen asti kunnes pääsi huoneestaan pois.

Toinen työpäivä meni samalla kaavalla, limittäin töihin ja välissä Ruu oli puoli tuntia yksin, ei ongelmia! Saman päivän iltapäivänä kävin vielä kaupassa, olin pois 45 minuuttia ja taas kaikki hyvin. Pissat tehty lehdelle molempina kertoina, että ollaan naperosta ylpeitä!

Kolmas työpäivä on tänään, aamupäivällä oltiin jo tunti kymmenen minuuttia yksin. Täydestä unesta sain naperon herätellä, tosin tällä kertaa sohvan alle tungettu mattorulla oli vedetty huoneen halki ja purettu siististi kuteita toisesta päästä ;) Ei tainnut puuhaksi jätetty pahvilaatikko kiinnostaa tarpeeksi... Toinen tunti on meneillään paraikaa, tästä on hyvä jatkaa!

Punnitus

Ruu 8 vkoa 1pv painaa 4kg 310g.

Kynnet on leikattu kahdesti. Ekalla kerralla oli nappuloita käsi täynnä, ja aina kun nipsaisin, sai Ruu suuhunsa nappulan. Ensin vain toinen etutassu, parin tunnin päästä loput. Ei edes pienintäkään rimpuilua. Toisella kerralla sai leikata kaikki kynnet yhtä soittoa, tosin edelleen oli nappulamies tarjoamassa kiitosta aina parin onnistuneen kynnennapsaisun jälkeen.

(Minä kokenut kynnenleikkaaja nipsaisin heti toisella kerralla yhden kynnen vereslihalle. Verta ei juurikaan tullut joten ihan pinnasta meni. Eikä pennulla mitään reaktiota, tosin en itsekkään reagoinut kun olen tuon monesti ennenkin tehnyt. Vähän kyllä harmitti silti, voisi sitä nyt yrittää olla varovaisempi...)

Ystävyyden alku

Eilen illalla se sitten tapahtui, Kisse suli lopulta.

Nuo telmivät ihan kuin oikeat koirat keskenään, ai että tuli hyvä mieli! Ruu poukkoilee päin Kisseä, hamuaa karvaa suuhunsa, ja Kisse kirputtaa pennun korvantaustaa. Ruu tupsahtaa rähmälleen leikin tiimellyksessä, Kisse kirputtaa pennun mahaa. Ottavat vuorotellen leikkiasentoa, vaanivat toisiaan, loikkaavat kimppuun niin että melkein kuulen kuinka ne huutavat 'banzai' mennessään.

Ja minä seison pöllähtäneen näköisenä lelu kädessäni nurmen reunalla, eikä ihmisseura voisi koiria vähempää kiinnostaa... Vaikka tulevat ne hetken päästä, hymy huulilla ja puskevat jalkoja, häntä viirinä liehuen (ja toisella pötkönä vipattaen). Ai tätä koiranomistajan onnea...!

Ensimmäinen viikko takana

Ruu-tyttönen se kasvaa kohisten, on mennyt painossa jopa ohi veljestään 'Gary Grandesta' eli Rikusta, joka sentään oli pentueen suurin napero. Ja minusta se näyttää laihalta kun kyljet ovat ihan huomattavalla kuopalla. Tullessaan ne viellä olivat pullollaan... No, Ruu saa nyt niin paljon liikuntaa kun juoksee isosiskonsa kanssa päivittäin rallia pihamaalla. Pitääpä tarkkailla ettei nouse stressitaso liikaa riekkumisesta...

Mistä puheen ollen: omenanraakileet ovat aivan mainioita leluja! Mahtuvat hyvin pennun suuhun, pyörivät karkuun kun niitä nakkelee ja niitä on piha pullollaan!

Toinen hassu juttu on kun aidan alta pääsee karkuun, kadunpuolen portin juuresta. Siitä on hyvä jatkaa matkaa naapurin Raijan pihaan, haistella naapurin herrakoiran ja kisun hajuja ja käydä vähän kaatelemassa kukkapurkkeja etupihalla. Eikä yhtään tullut hätä vaikka koitin jäädä pihaan odottelemaan että pentu luikkii pian häntä koipien välissä takaisin kun huomaa jääneensä yksin. Katinkontit! Ennen petti hermo äipältä kuin pennulta, ja takaisinhan se piti käydä hakemassa. Ja toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran... Eikä läksytyksestäkään mitään tehoa, vaikka käänsin selälleen ja napitin uhkaavasti ;-D silmiin, pidin niskanahan syrjästä kiinni ja murahdin. Ensi viikon ohjelmana onkin sitten tilkitä verkkoaidan alusta kaikista yli 8cm korkeista raoista.

Sisäsiisteys

Ruu opettelee sisäsiistiksi, niin kuin kaikki ikäisensä pennut. Kehutaan kun pissii sanomalehdelle, kehutaan mielettömästi kun pissii ulos. Ei sanota mitään kun pissii lattialle, ei toruta, ei kovistella. Siivotaan jäljet vähin elein, ja taas kehutaan mielettömästi kun osuu lehdelle. Ja viedään ulos aina heräämisen, syömisen ja leikin jälkeen.

Ja kas ihmettä: Ruu 7 vkoa 6 päivää osaa pyytää ulos kun sillä on hätä! Se hyppii takaovea vasten. Istuu välillä rauhallisesti alas ja tuijottaa minua, silloin päästän sen pihalle. Käy heti pissalla, välillä tullaan heti sisälle, välillä jäädään leikkimään. Tässä ensimmäisen viikon aikana oli yksi päivä kun ei pissannut kertaakaan sisälle, ja sisälle tulleista nyt on jo pari kertaa osunut lehdellekin. Tätä lehtihommaa sen tuntuisi olevan jopa vaikeampi tajuta kuin tuota ulos tarpeiden tekemistä... Yötkin menevät mukavasti, kerran se herää pissalle ja silloinkin on viety ihan ulos saakka. Ruu ei suostu lisäksi pissaamaan makkariin lainkaan (missä nukumme ovet kiinni ettei tarvitse yön pimeydessä pohtia mitä se on milloinkin järsimässä), vaan vinkuu ovella niin kauan että joku päästään ulos. Uskomatonta että noin pieni pentu voi olla jo noin pesäsiisti!

Mutta, matot tulevat lattiaan vasta jouluksi, ei sitä aikaisemmin varmaankaan tarvitse hosua. Makkarissa tosin on matto jo nyt, sen Ruu tuntuu mieltävän oikein hyvin pesäkseen. Voi miten fiksu pentu meillä :)

Ensimmäinen kyläpaikka

Kyllä taitaa olla Ruu nyt ihmeissään. Ensimmäinen kyläpaikka missä käytiin oli omakotitalon rakennustyömaa tuossa viiden minuutin automatkan päässä. Ja voi pojat että meillä oli hauskaa!

Ruu söi hiekkaa, kaivoi kuoppia santa pöllyten, etsi maasta aarteita - pahvinpaloja, laastinmuruja, pieniä kiviä. Äippä juoksi perässä noukkien tupakantumppeja, saumausaineen tippoja ja kuivuneita maalikokkareita. Ja se pakkausmuovi! Teipinpäästä kun nappasi kiinni ja veti, se puolen kuution kokoinen muovipilvi tuli perässä, ratkiriemukasta! Sisällä oli kylmä betoni jolla oli hyvä ottaa nokoset, vaikka sitten Ruu ottikin päänalusekseen imurinsuulakkeen ;)

Pöhkö pentu pisti nenänsä kahviin. Kahvimuki oli liian matalalla, ja Ruun kuono oli siellä alta aikayksikön. Taisi maitokahvi olla hyvää kun piti hirmuisella räpistelyllä päästä maistamaan lisää, tosin sellaista mahdollisuutta ei enää suotu.

Ja automatkakin meni hienosti. Ensimmäiset kaksi minuuttia Ruu seisoi takatassuillaan ja inisi, sitten se jo nukahtikin farmarin takakonttiin. Isosisko ei tällä kertaa ollut mukana, sillä autossa vinkumisesta olisi saattanut tulla jopa tukkapöllyä. Mutta nyt meni tosi hienosti!

Alkuko hankalaa - kissanviikset!

Aivan mahdottoman reipas pentu tämä Ruu.

Ekana yönä ei itkenyt ollenkaan, pari kertaa se tuhahteli ja haki nukkumapaikkaa, mutta pötkötteli heti kärkeen kuusi tuntia käymättä pissalla välillä...! Taisi olla sen verran jännitystä päällä että nestettäkin haihtui enemmän. Nyt toisena yönä se sitten heräsikin puoli neljältä pissalle kun puoli kakstoista oltiin menty nukkumaan. Ei alettu yöllä leikkiä sen kanssa niin se hetken järsi pyyhettä (annoin sille muka pediksi) ja nukahti sitten uudestaan. Ulkona se pissaa heti, on selvästi tajunnut mikä on homman nimi. Sisällä tosin tekee ihan yhtä reippaasti lammikoita, eikä ole vasta kuin kerran osunut paperille. Kehuttiin siitä kyllä kovasti, mutta jostain syystä paljas lattia tuntuu sen mielestä paremmalta paikalta.

Makkarissa se pentele ei halunnut nukkua missään tarjolla olevista petipaikoista, mäkin kun vaivalla tein sille oman pedin vaahtomuovista ja vahakankaasta. Ruu tuhahti ja kiersi huoneen toiselle puolelle ja pisti parkkiin seinän viereen, jäiselle kivilattialle ikkunan alle, aikamoinen jääkäri. Päivällä se nukkuu mielellään keittiössä, eikä kyllä häiriinny mistään äänistä.

Ruu punnittiin 7 viikon ja yhden päivän ikäisenä, keittiövaaka heilahteli 3750 gramman molemmin puolin. Säkä on suurinpiirtein 25cm, sillä Ruu mahtuu juuri ja juuri seisomaan keittiöntuolin jalkojen poikkipinnan alla ruokakupilla syödessään, ja pinna on tuolla korkeudella. Säkää en tuolta vempulalta kyllä vielä kykenisi mittaamaan...

Odotettu suuri saapuminen

Ruu-nappula saapui uuteen kotiinsa sunnuntaina 17.7 klo 16.35. Ensin käytiin takapihalla pissalla ja tutustumassa isosisko Kisseen. Puolin ja toisin nuuhkittiin ja tuhistiin, Ruu kävi puolenkymmentä kertaa selällään mutta tepasteli reippaasti ison, uuden ja kiehtovan koirakaverinsa perässä.

Lisää kuvia Ruun kuvastossa

Automatka uuteen kotiin

Suski piirsi nimensä kauppapaperiin kahden maissa sunnuntaina 17.7, Ruu hyvästeli emonsa, sisaruksensa ja kasvattajansa Johannan ja lähti reippaana tyttönä matkaan. Ruu saapui pentueen viimeisenä maailmaan ja lähti ensimmäisenä. Automatka Jyväskylästä Tampereelle päin alkoi ponnekkaalla inahtelulla, Ruu koitti päättäväisesti kutsua paikalle pentukotinsa asukkaita. Reilun puoli tuntia tätä kesti, kunnes Ruu-tyttönen väsähti ja pisti maate etumatkustajan jalkatilaan pyyhkeitten ja sanomalehtien sekaan. Ennen nukahtamistaan Ruu tosin koitti paeta keskikonsolin alle johtoja maistelemaan, pelkääjänpenkin alta takapenkille ja sylistä kuskin puolelle. Ei ihme että uni tuli moisesta meuhtomisesta.

Kisse oli koko matkan aivan hiljaa farmarin takatilassa, pääkään ei noussut koko matkan aikana.

Pentuhuone osa 2

Ah, pentuhuoneesta tuli hyvä: sähköjohdot ja pistorasiat piilossa, kirjahyllyn alaosa tyhjennetty ja matot tiessään. Vaan nyt koko muu kämppä on roinan peitossa, paperikasoja pitkin pöytiä odottamassa mapitusta, purettuja huonekaluja, mattorullia, sälää ja roinaa. Ei mikään paras idea aloittaa siivousurakkaa kesälomalla: kun aikaa on käytettäväksi, se myös kuluu. Toisin sanoen homma venyy ihan tasan niin pitkäksi kuin mahdollista...

Pentuhuone

Ostettiin työhuoneen ovelle portti. Pentusen pitäisi tyytyä elämään portin takana työpäivän ajan, jotta koko kämppää ei tarvitse jynssätä päivän päätteeksi pienistä ja isommista vahingoista. Aika näyttää miten reppuli tuohon sopeutuu.

Seuraavana ohjelmassa työhuoneen pentuturvalliseksi muuttaminen. Kotikone johtoineen saa häädön ja syksyn ostoslistalle kirjataan läppäri WLAN-kortilla. Nippu johtoja jää kyllä edelleen näkösälle. Kotelointipuuhaa pitäisi vielä jaksaa tässä helteessä, mittari näyttää sisällä 26.9c, ulkona 27.7c.

Lukemista

Kokenut koiranomistaja ei tietenkään lue aloittelijoiden koiraoppaita. Mutta Tuire Kaimion kirja "Pennun kasvatus" on aivan erinomaista luettavaa. Helppoa, selkeätä, mutta myös hyvin yksityiskohtaista. Tilasin akateemiselta, tuli puolessatoista päivässä, 29,90€.

Kirja on kirjoitettu ikävaiheittain niin, että pennunomistaja voi halutessaan etsiä tietyn harjoituksen jonka haluaa pennun kanssa tehdä ja seurata kirjasta päivittäisiä harjoitusohjeita. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikkapa talutinharjoitukset ilman vetämistä ja riemukas luoksetulo :).

Alku

Hyvissä ajoin liikkeellä. Pentu Ruu muuttaa ikiomaan kotiinsa sunnuntaina 17.7.2005. Oma blogi on jo odottamassa, valmiina riemukkaaseen vastaanottoon!