Yönmustia lenkkejä

Marraskuu muuttui kertaheitolla pimeäksi kun lumet sulivat viimeistä pisaraa myöten. Mustan kuusikon lomassa mennään arkipäivinä kaikki lenkit taskulampun kanssa, vain viikonloppuisin ehtivät koirat nähdä päivänvaloa. Tassupesuun on jonoa kuin autonpesuautomaateille...

Ruu kävi lonkkakuvissa ja samalla silmäkulmat tutkittiin uudelleen. Lonkkakuvat lähtivät kennelliiton arvosteltaviksi A:na ja kyynärät nollina, pidetään peukut pystyssä! Raapenäyte silmäkulmasta oli puhdas, ei mitään pienelämää. Silmäkulmiin saatiin antibioottikuuri sekä tabletteina että tippoina kortisonilla höystettynä. Silmäluomet olivat jo ihan turvoksissa rapsuttamisen takia, mutta nyt 10 päivää lääkärin jälkeen turvotus on hävinnyt ja pigmentti alkanut palata. Rapsuttaminen loppui jo ensimmäisiin tippoihin ja tilanne pääsi rauhoittumaan. Kuurin loputtua nähdään miten oireiden käy, vieläkö kutiaa.

Ruu sen sijaan riemuitsee! Se veti lääkärillä vatsansa sisään ja posket ihan lommolle, kokenutkin lääkäri tuumi että kyllä vähän enemmän pitäisi collietytön painaa. Ruu nauroi sisään päin, oikein hohotteli. Takaisin tänne potkat ja kyljykset, rasvareunat ja makoisat herkkupalat! Ruu on ollut tattarikalalla 6 viikkoa ja sitä ennen perunakanalla kesästä asti, joten ei se ainakaan sikanaudalle allerginen ole. Ja voi sitä puruluiden riemukasta jälleennäkemistä: Ruu pisteli ensi töikseen poskeensa puoli metriä pitkän naudannahkaluun, collien leukaperillä siinä taisi tunti mennä mutta Ruu-tyttö ei varmasti silmiäänkään avannut koko urakan aikana. Oli se vaan niin herkullista...

(Kamera on varmaan rikki. Siitä ei ole tullut koneelle yhtään kuvaa koko syksynä. Täytyy varmaan tehdä asialle jotain. Ottaa esimerkiksi kamera joskus ulos laukustaan.)

Karvakuono harrastaa

Jottei mene sävy vallan vakavaksi allergia- sun muiden epäilyjen takia, kerrotaan välillä karvakuonon harrastuksista:

Agility sunnuntaiaamuisin jatkuu. Terävääkin terävämmät isäntä ja emäntä ottivat ja lähtivät eräänä sunnuntaina koko porukalla treenaamaan, Kissekin pääsi mukaan takapenkille. Mutta kuinka voikaan käydä: äippä joka odottaa joka syksyn syyspäivän tasausta kuin kuuta nousevaa, kun saa kerrankin nukkua kokonaisen tunnin pitempään, kuin luonnonkierron lahjana syyssateissa taapertavalle ihmispololle; kuinka aamu-unisten kuningatar voi UNOHTAA syyspäivän tasauksen ja kellojen siirtämisen? Sitä sitten mietittiin maneesin ovella tunnin etuajassa, hämärässä ja hyytävässä lokakuisessa sunnuntaiaamussa...

Paikallisella huoltamolla oli väkevää kahvia ja eilisiä munkkeja. Kisse ja Ruu katselivat silmät pyöreinä auton takapenkiltä että tänne sitten raahasitte kesken yönunien, autoon istumaan. Vaan treenaamaanhan siitä lopulta päästiin, ja hyvin treenattiinkin! Ruu on taas edistynyt, se osaa mennä muutaman esteen peräjälkeen ja irtoaa nätisti äipän lahkeesta vähän pitemmällekin kun vaan ohjeita tulee oikealla tahdilla. Kontaktit sujuvat hyvin ja viimeksi meni rengaskin joka kerralla oikeasta välistä. Kepeillä Ruun meno on suorastaan riemukasta!

Ennen tätä "kevyttä alkutalven lumisadetta" ehdittiin tehdä muutamia jälkiä, ja pari kertaa oli jo purkit jäljellä mukana. Syksyn viimeisellä jäljellä Ruu oli hoksannut jäljen ja purkkien yhdistelmän: napa maahan heti kun tulee purkki vastaan, ja eikun odottamaan namia. Pohja oli apilaa kasvavaa, märkää kesantopeltoa, ilma tuuleton ja vanhensin 100m pituista yhden loivan mutkan tekevää jälkeä vähän toista tuntia. Alkuun nenä nousi jäljeltä ihmettelemään maailmaa, mutta ekan purkin jälkeen pysyi nenä maassa hienosti :-)

Silmäkulmat kutiavat

Collie-tytön silmänympärykset kutiavat, nyt vaiva on levinnyt myös oikeaan silmään. Kävimme vajaa kuukausi sitten lääkärissä, silmästä mitattiin kyynelnesteen eritys mutta neitonen ei kokeen mukaan kärsi kuivasilmäisyydestäkään. Saimme kotiinviemisinä kortisonivoidetta ja kotiruokintaohjeen. Ruu vastaanotti viikon kortisonivoidekuurin vasempaan silmään ja on syönyt nyt liki kuukauden tattari-kala-puuroa (rypsiöljyä ja vitamiineja). Ei merkittävää parannusta.

Karvattomat, vaaleanpunaiset renkaat silmän ympärillä ovat hyvin säännölliset, siistireunaiset, tosin punoittavat aika tavalla. Iho on melko ehjässä kunnossa vielä (ei rupia, ei haavaumia), mutta kutittaa välillä vimmatusti. Viimeisin muutos oli nukkumapaikkojen päivitys - sängyn päiväpeitto vaihtoon, uudet makuupatjat molemmille. Ruoka- ja vesikuppi vaihtuivat teräksisistä keraamisiin ihan kaiken varalta. Enempää allergisoivia tekijöitä en kertakaikkiaan enää keksi, muuten kuin huonepölyn mikä olisikin ikävä yllätys.

Ruu sai matokuurin muutama päivä sitten, 3 päivää Axiluria. Se on syönyt satunnaisesti metsästä löytämiään kasoja ja lumentulo varmisti ettei kasoja enää löydä ainakaan helposti. Ruu väsyi matokuurista melkoisesti, oksensikin, mutta kellertävästä (joskus limaisestakin) kakasta tuli varsin mallikelpoisen väristä! Pari päivää kuurin jälkeen se on riehakkaassa kunnossa. Illalla se kyllä menee aiemmin yöpuulle. Ehkä siksi kun mitään leluja ei ole tarjolla, ei puruluita. Harmillista - kyllä neitonen olisi nyt saatava pikimmiten kuntoon!

Kaiken lisäksi Ruu on laihtunut. Se painoi kesällä jo 20 kiloa, nyt enää reilun 17 kiloa. Tietysti jatkuva metsässä vapaana juokseminen laihduttaa, ja toisaalta tattarikaladieetti on taas hyvin vähäkalorinen. Toisaalta madot olisivat voineet myös tehdä osansa, se selviää jos paino lähtee nyt nousuun.

Viikon päästä menemme lonkka- ja kyynärkuviin, samalla pyysin tutkimaan tuota silmäkulma-asiaa tarkemmin. Epäilen että kesällä otettu raapenäyte oli liian varovainen ja vaiva liian alussa (todettiin negatiiviseksi), joten raapenäytteen voisi uusia. Oireet vastaavat niin kovin hyvin kuvausta sikaripunkista. Toisaalta myös muutamat ihosairaudet saattaisivat tulla lukuun, ainakin DLE tai dermatomyosiitti. Molemmissa oireita on kasvojen iholla ja molemmissa diagnoosi voidaan tehdä koepalasta. Ja molemmissa yleistynyt muoto on paljon vakavampi sairaus kuin paikallinen muoto...

No, ainakin Ruu on tavalliseen tapaansa reipas ja riehakas, iloinen collietyttö!