Jokainen ruokapala on mahdollisuus

Ruokatilanne laumassani on parantunut odottamatta. Ensinnäkin uusimmalla pennulla on niin kova auktoriteetti että sen ei tarvitse aina edes inahtaa kun sille jo tarjoillaan ateria jos toinenkin. Hyvä puoli tässä on se että näin lauman muillekin jäsenille riittää enemmän. Toistaiseksi muruset ovat olleet pieniä, mutta olen katsonut parhaaksi päivystää niin sanotun syöttötuolin (ei vaan meidän pentuaikana tuollaisia ollut :-o) vieressä tauotta. Olen koittanut tehdä pennun kanssa sopimuksen: minä en pure sitä varpaasta ja se ujuttaa minulle osan eväistään. Tosin en tietenkään noin pientä penikkaa lähtisi pureksimaan, siitä tulisi arvatenkin hirmuinen selkäsauna... Tähän mennessä pentu on suhtautunut sopimusneuvotteluihin aika viileästi, mutta kyllä minä sen vielä pehmitän. Enemmän sitä tuntuisi kiinnostavan turkistani kiskominen. Sellaisiahan ne pennut aina ovat :)


Kaiken hulinan keskellä olen laajentanut makuupaikkavalikoimaani. Normaalin sohvan lisäksi olen ottanut käyttööni myös eteläkuistin sohvan. Siinä on aika arka paikka ihmisille, aina saan hatkat jos jään kiinni. Olenkin käyttänyt uutta makuupaikkaani lähinnä silloin kun ihmisväki on poissa.


Välillä pääsemme Kisse-siskon kanssa sviitin puolelle rauhaan. Eritoten silloin kun noita pentuja on kylässä muitakin. Minä kyllä voisin niitten kanssa seurustella mutta Kissellä vähän alkaa nuttura kiristää. Se oli kyllä törkeä temppu kun talo oli kesällä täynnä väkeä ja pöydät notkuivat ruoista, ja jopa tähän portin eteen lastattiin pöydälle toinen toistaan ihanampia herkkuja. Ja me siskon kanssa portin takana! Pitää muistaa varata sviitin puolelle tikapuut vastaisuuden varalle. Tai jotain käpälää pidempää...

Huom! Katso uudet kuvat Ruun kuvastosta.