16-viikkoisen koiranpennun elämää
Taas on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Ruu sai toiset rokotuksensa 16-viikkoisena, neloisrokotteelle vahvistuksen ja ensimmäisen rabies-rokotteen. Minkäänlaista vikinää ei kuulunut, mutta eläinlääkärin huojuva pöytä pisti vähän tassuja täräjämään. Kummasti helpotti kun lääkäritäti tarjosi nappuloita, nehän meille maistuvat aina! Lääkäri tutki Ruun päällisin puolin ja kuunteli sydämen, kaikki on ihan kunnossa. Hampaat eivät heilu juuri ollenkaan, joten vaihtumista saadaan ilmeisesti kuitenkin vielä odotella.
Mutta, Ruulta on toinen kulmahammas poikki. Emme ole yhtään huomanneet missä vaiheessa se on katkennut, mitään vinkaisuja ei ole kuulunut vetoleikkien yhteydessä. Onneksi kulmuri on vielä maitohammas ja uusi kovempi rautahammas tulee kuukauden, parin sisään tilalle. Ihmeen haperaa on tuon otuksen hammasluu jos se noin helposti katkeaa. Herää kysymys onko ruoassa kaikki tarpeellinen kasvavalle pennulle? Syömme edelleen Advancen medium-koon pentunappuloita, lisänä piimää, raakaa jauhelihaa (kerran viikossa) ja Kissen riisi-liha-porkkana-mössöä. Lisäksi pentu on saanut makupaloina aikuisten nappuloita (Eaglen holisticia), juustoa, leipää, nakkeja. Eihän tuo ruokavalio monipuolisuudellaan päätä huimaa, mutta valmisruoassa kun pitäisi olla kaikki pennulle tarpeellinen. Oikeita luita se ei ole saanut, yhden naudan rustoluun mutta siihen ei puruvoimat vielä riittäneet.
Kaverikokemuksia on myös kertynyt. Naapurin corgi Jerry on Kissen bestis, ja sietää Ruuta ainakin jollain tasolla. Välillä Jerryn pitää kyllä kurlata pennulle joka heittäytyy liian tuttavalliseksi, ja Ruu ottaa heti kurinoista onkeensa ja jättää välimatkaa vähän pitemmäksi. Toinen naapuruston kaverikoira on cavalier kingcharlesin spanieli Sira, joka vähän pelkää Ruuta vaikka aikuinen onkin. Ruu on niin kovin täpöillä tulossa tutustumaan että Siraa hirvittää moinen intoilu - varsinkin kun naskalihampinen pentu on jo samankokoinen kuin pieni spanieli.
Ruu ja Kisse kävivät myös leikkimässä 13-viikkoisen australianpaimenkoirapennun Doron kanssa. Kisse suhtautui kuin hyvätapainen aikuinen koira konsanaan mutta Ruu ja Doro vetivät rallia pitkin pihamaata niin että turpeet pöllysivät. Ruu oli ihmetykseksemme vähän tosikko, otti pikkupennun hammastelut vähän turhankin tosissaan ja kävi höykyttämään pienempäänsä. Pari kertaa piti mennä väliin vähän viilentämään tunteita, ja kun vähän vedettiin henkeä välillä niin taas leikki maistui hymyssä suin. Saa nähdä pysyvätkö likat kavereina vai pitääkö välejä selvitellä isompana uudestaan.
Ruun pitää maistella kaikkea mitä tielle sattuu. Paras veto on toistaiseksi ollut ison kovakuoriaisen maistelu, sen sellaisen 4-5cm pitkän mustan kiiltäväpanssarisen joka heti kättelyssä näyttää pahanmakuiselta... Eikä se maistunut Ruullekaan, pois sylki ja koppakuoriainen jatkoi matkaansa hieman hämmentyneen näköisenä.
16-viikkoisena Ruu painoi 9kg 600g ja korkeutta oli 45cm. Rokotuspäivänä 16vk 5pv iässä eläinlääkärin vaaka näytti jo 10,5kg!
Mutta, Ruulta on toinen kulmahammas poikki. Emme ole yhtään huomanneet missä vaiheessa se on katkennut, mitään vinkaisuja ei ole kuulunut vetoleikkien yhteydessä. Onneksi kulmuri on vielä maitohammas ja uusi kovempi rautahammas tulee kuukauden, parin sisään tilalle. Ihmeen haperaa on tuon otuksen hammasluu jos se noin helposti katkeaa. Herää kysymys onko ruoassa kaikki tarpeellinen kasvavalle pennulle? Syömme edelleen Advancen medium-koon pentunappuloita, lisänä piimää, raakaa jauhelihaa (kerran viikossa) ja Kissen riisi-liha-porkkana-mössöä. Lisäksi pentu on saanut makupaloina aikuisten nappuloita (Eaglen holisticia), juustoa, leipää, nakkeja. Eihän tuo ruokavalio monipuolisuudellaan päätä huimaa, mutta valmisruoassa kun pitäisi olla kaikki pennulle tarpeellinen. Oikeita luita se ei ole saanut, yhden naudan rustoluun mutta siihen ei puruvoimat vielä riittäneet.
Kaverikokemuksia on myös kertynyt. Naapurin corgi Jerry on Kissen bestis, ja sietää Ruuta ainakin jollain tasolla. Välillä Jerryn pitää kyllä kurlata pennulle joka heittäytyy liian tuttavalliseksi, ja Ruu ottaa heti kurinoista onkeensa ja jättää välimatkaa vähän pitemmäksi. Toinen naapuruston kaverikoira on cavalier kingcharlesin spanieli Sira, joka vähän pelkää Ruuta vaikka aikuinen onkin. Ruu on niin kovin täpöillä tulossa tutustumaan että Siraa hirvittää moinen intoilu - varsinkin kun naskalihampinen pentu on jo samankokoinen kuin pieni spanieli.
Ruu ja Kisse kävivät myös leikkimässä 13-viikkoisen australianpaimenkoirapennun Doron kanssa. Kisse suhtautui kuin hyvätapainen aikuinen koira konsanaan mutta Ruu ja Doro vetivät rallia pitkin pihamaata niin että turpeet pöllysivät. Ruu oli ihmetykseksemme vähän tosikko, otti pikkupennun hammastelut vähän turhankin tosissaan ja kävi höykyttämään pienempäänsä. Pari kertaa piti mennä väliin vähän viilentämään tunteita, ja kun vähän vedettiin henkeä välillä niin taas leikki maistui hymyssä suin. Saa nähdä pysyvätkö likat kavereina vai pitääkö välejä selvitellä isompana uudestaan.
Ruun pitää maistella kaikkea mitä tielle sattuu. Paras veto on toistaiseksi ollut ison kovakuoriaisen maistelu, sen sellaisen 4-5cm pitkän mustan kiiltäväpanssarisen joka heti kättelyssä näyttää pahanmakuiselta... Eikä se maistunut Ruullekaan, pois sylki ja koppakuoriainen jatkoi matkaansa hieman hämmentyneen näköisenä.
16-viikkoisena Ruu painoi 9kg 600g ja korkeutta oli 45cm. Rokotuspäivänä 16vk 5pv iässä eläinlääkärin vaaka näytti jo 10,5kg!
