Rauhallinen kesä meni

Kesä tuli ja meni ja meillä elettiin pääasiassa hiljaiseloa. Kummia on tapahtunut kun isäntä oli kotona melkein koko kesän ja vielä syksylläkin. Viimeisen vuoden aikana kun tuo äippä on pysynyt kotona päivät pitkät ja puuhaillut ihmispennun kanssa. Lopulta sitten maailma palasi mallilleen ja isäntä tajusi mennä töihin ja äippä ankkuroi itsensä kotiin. Ilmeisesti äippä kävi kuitenkin syömässä kesän aikana jossain muualla ylimääräisiä annoksia, koska sen maha on paisunut valtavaksi. Toivottavasti sillä ei ole matoja... Kisse väittää että äippä saa lisää pentuja, mutta en kyllä usko. Tuossa yhdessä näyttäisi olevan aika tavalla vaivaa, sitä paitsi se syö meidät vararikkoon. Se istuu ihan aina pöydän vieressä syömässä ja saa niin paljon ruokaa että heittelee sitä mulle ja Kissellekin. Onneksi tuo Kisse on niin ronkeli, mulle kelpaa kaikki mitä pentukin syö, kasviksia myöten. Äippä kyllä välillä mutisee että täällä koiria pidetään eivätkä ne viitsi edes pullanmuruja lattialta siivota... Myönnetään, on vähän into laantunut kun sitä syötävää on lattialla koko ajan, ei kaikkein pienimpiä muruja aina jaksaisi.

Heinäkuussa käytiin yhdessä agikisassa, ekalta radalta kaksi pientä virhettä ja toiselle ei äippä enää jaksanut keskittyä, siitä saatiin hylky. Ilmeisesti tämän takia isäntä otti agilityvastaavan paikan meidän laumassa ja nyt treenaankin sen kanssa kerran viikossa. Se on kyllä vähän tiukkapipoinen välillä, ja juoksee peijakas paljon nopeammin kuin äippä. Mulla tulee sen kanssa ihan kiire. Sitten se näyttää omiaan välillä. Mun pitää tosi tarkkaan katsoa kun muut koirat menevät radalla että osaan ennakoida ja tehdä oikein vaikka isäntä olis ihan pihalla.

Mulle vaihdettiin jotain lääkitystä vähän aikaa sitten. Silmätipat jäi pois (ne olikin ihan inhottavia) ja tilalle tuli atopica-niminen nappi jonka äippä tunkee aina mun kurkkuun asti. Se on muuten viheliäistä hommaa. Mulkoilen sitä aina tosi pahasti mutta ei sillä tunnu olevan vaikutusta. Silmät mulla kutiaa jonkun verran edelleen, joten voi olla että tää viimeisin lääke jää pois sitten kuitenkin. Tai jos vaikka jatkaisi silmien kaapimista vaikkei ne kutiakaan, niin lopettaisko ne tuon napin tunkemisen mun kurkkuuni?