Sirkusta

Käytiin äipän, Riia-siskon ja Johannan kanssa sirkuksessa! Ensin ajeltiin meidän farmariautolla Tammelaan ja siellä näin äiti-Sofin ja Shady-veikan, ja voi että näytin niille parhaat mielistelytemppuni ja menin mukkelismakkelis pelkästä ilosta. Shady tervehti minua iloisesti mutta Sofi vähän nirpisti nenäänsä, kai sillä oli vielä muistissa millaisia riiviöitä me kesällä vielä olimme (ja ollaan vieläkin ;) Sitten meidät pakattiin Riian kanssa auton perään, ihan hyvin kaksi collikkaa mahtui pehmustettuun farmarin konttiin. Sitten alkoi matka kohti Helsingin Kaapelitehdasta ja pentunäyttelyä. Tai pentusirkusta niin kuin minä homman nimesin.

Ja voi veljet ja siskot että siellä oli paljon ihmisiä ja koiria! Ihan täyteen oli ahdettu niin että koko ajan sai tassuillaan väistellä ja tarkkailla ettei kukaan kävele päälle. Äippä valisti minua että tämä on se paikka mistä on lähtenyt nimitys "sillit suolassa". Mahtaa olla silleillä erikoiset elintavat... Ja voi sitä odottamisen määrää. Hirmu pitkän ajan jaksoin istuskella ihan rauhassa, nuuhkin ohi kulkevia ihmisiä ja väistelin Riiaa joka napsutteli minua vähän väliä kuonon vierestä ja kirputti korvan takaa. Äippä yritti jotain ihmeellistä uutta aktiviteettia jossa minun pitää vain seistä paikallani ja odottaa että saan namin kädestä. Kuulemma sitä on jo kotonakin tehty, mutta en minä vaan ole huomannut, on ollut niin kiire kytätä niitä nameja. Ja kuulemma sitten käyttäydyinkin niin kuin ei olisi kotona treenattu mitään. Pah, vähän kyllä turhanaikaista touhua.

Lopulta hirmuisen pitkän odottamisen jälkeen me mentiin avoimemmalle paikalle seisoskelemaan. Siinä vaiheessa huomasin että vähän matkan päässä oli paljon pikkukoiria jotka juoksivat ympyrää. Myönnetään että vähän lähti mopo käsistä, koska enhän minä nyt voi paikallani seistä kun toiset vieressä leikkivät! Aloitin sitten mölyapinakonsertin ja otin oikein suuret palkeet käyttöön, vinguin ja inisin minkä ehdin ja yritin äipälle kertoa että nyt loppuu tämä hoopoilu ja mennään noiden toisten kanssa leikkimään. Ei se uskonut minua vaan käänsi seisomaan samaan asentoon ja tyrkytti namia. Multa meinasi mennä hermo ihan vallan tuossa touhussa.

Lopulta sitten lähdettiin mekin juoksemaan ympyrää, paha vaan kun lattia oli niin hemputin liukas että lipsauttelin tassuillani aika kieppejä. Välillä päätin että mennään sitten kun meinataan, ja otin nelivedon käyttöön. Äippä jälkeenpäin kertoi että se ei yhtään parantanut muutenkin kinnerahtaiden (????) takakoipieni näyttävyyttä, mutta minkäs teet kun liukkaalla lattialla juoksutetaan. Siinä sitten lenkin tehtyämme yksi naisihminen tuli ja paiskasi tassua äipän kanssa ja sitten me lähdettiin pois. Olikohan tuo nyt sitten vaivan väärti?

Joka tapauksessa oli meillä Riian kanssa pääasiassa ihan kivaa, remuttiin ja mölyttiin, koitettiin saada kaikkia ohikulkevia kavereita leikkimään ja käytiin välillä ulkonakin painimassa liikenteenjakajan nurmikolla. Sellainenkin hauska tapaus kävi että äipän tädin hovawart-tyttö Oona ja äipän serkun hovawart-poika Morris olivat siellä myös ja niitäkin me moikattiin. Ne olivat kyllä aika erilaisia kuin me, ihan ihmeen rauhallisia. Me kyllä yritettiin parhaamme mukaan pistää tositoimiksi että sirkus pysyisi sirkuksena, eihän sitä sovi tuollaisessa paikassa liian rauhallista menoa olla!