Juhannusneito
Ruu on ollut kesäkuussa ahkera. Agility-kurssi alkoi toukokuun lopussa, tottistreenissä ehdittiin käydä muutama kerta ennen kesätaukoa ja jäljen alkeitakin on hiukan treenattu.
Kesäkuun kokokohta harrastuspuolella oli Forssan näyttelystä napattu upea vaaleanpunainen nauha ja maininta JUN ERI, junnuluokassa erinomainen laatuarvostelu. Parasta oli kuitenkin se että Ruu käyttäytyi varsin mallikkaasti, ei mölissyt ja hötkyillyt vaan seisoi nätisti paikallaan. Ainakin aina kun äippä tajusi seisottaa, slovenialaisen tuomarin arvostelutahti oli niin päätähuimaava että olemattomalla näyttelykokemuksella meinasi pää mennä pyörälle... Johannan johdolla näyttelyssä edettiin kuitenkin kunnialla läpi, muutama kuvakin saatiin Johannan sivulle. Ruu karkasikin vain kaksi kertaa mittailemaan lähietäisyydeltä Forssan raviradan keskiviheriötä samalla kun toistasataa 1-ryhmän kanssakilpailijaa säesti rytmikkäällä haukulla. Upeaa!
Juhannuksena heitettiin sitten vapaalle rytinällä! Toistakymmentä ihmistä ja neljä koiraa mökkeilivät järven rannalla missä riitti lääniä juosta. Ruun iloksi maapaikka oli niin laaja ja porukka niin laajalle levittäytynyt että pääosin viikonloppu kului juostessa metsäistä mäkeä ylös ja alas talolta saunalle ja takaisin, saattaen jokaisen kulkijan huolella perille asti. Välissä piti lisäksi kokeilla uimista, mutta se sattui kyllä hivenen vahingossa, laiturilta kurkistelu vei veronsa... Ruu-ressu ei osannut uida rantaan päin vaikka kahlasin kiiresti vastaan, vaan se yritti hädissään ylös laiturille. Jukalla oli onneksi nopeat hoksottimet ja riensi kiskomaan tytön ylös, ja huh olikin collikka märkä! Arvuuteltiin saisiko Ruu kokemuksestaan vesikammon, mutta tyttö kahlaili vain hetkeä myöhemmin kylkiään myöten järvessä...
Ja taas maittaa uni...
Kesäkuun kokokohta harrastuspuolella oli Forssan näyttelystä napattu upea vaaleanpunainen nauha ja maininta JUN ERI, junnuluokassa erinomainen laatuarvostelu. Parasta oli kuitenkin se että Ruu käyttäytyi varsin mallikkaasti, ei mölissyt ja hötkyillyt vaan seisoi nätisti paikallaan. Ainakin aina kun äippä tajusi seisottaa, slovenialaisen tuomarin arvostelutahti oli niin päätähuimaava että olemattomalla näyttelykokemuksella meinasi pää mennä pyörälle... Johannan johdolla näyttelyssä edettiin kuitenkin kunnialla läpi, muutama kuvakin saatiin Johannan sivulle. Ruu karkasikin vain kaksi kertaa mittailemaan lähietäisyydeltä Forssan raviradan keskiviheriötä samalla kun toistasataa 1-ryhmän kanssakilpailijaa säesti rytmikkäällä haukulla. Upeaa!
Juhannuksena heitettiin sitten vapaalle rytinällä! Toistakymmentä ihmistä ja neljä koiraa mökkeilivät järven rannalla missä riitti lääniä juosta. Ruun iloksi maapaikka oli niin laaja ja porukka niin laajalle levittäytynyt että pääosin viikonloppu kului juostessa metsäistä mäkeä ylös ja alas talolta saunalle ja takaisin, saattaen jokaisen kulkijan huolella perille asti. Välissä piti lisäksi kokeilla uimista, mutta se sattui kyllä hivenen vahingossa, laiturilta kurkistelu vei veronsa... Ruu-ressu ei osannut uida rantaan päin vaikka kahlasin kiiresti vastaan, vaan se yritti hädissään ylös laiturille. Jukalla oli onneksi nopeat hoksottimet ja riensi kiskomaan tytön ylös, ja huh olikin collikka märkä! Arvuuteltiin saisiko Ruu kokemuksestaan vesikammon, mutta tyttö kahlaili vain hetkeä myöhemmin kylkiään myöten järvessä...
Ja taas maittaa uni...
