Leikkiinkutsu

Ruun kuvastossa on uusia kuvia laskevan auringon metsästä, takapihalta.


Karvalasten leikkiä parhaimmillaan! Kotimetsä alkaa tuntua oikeasti kotoisalta ja leikki maistuu heti ulos ovesta päästessä.

Soopeli-juupelin terveystilanne

Ruu on säikytellyt viime viikkojen aikana todenteolla. Vihonviimeisin oli kohtutulehduksen oireet juoksujen kolmannen viikon jälkeen, juuri siinä vaiheessa kun oireita saattaa ilmetä. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin virtsatietulehdus, antibiootti alkoi auttaa heti ensimmäisestä tabletista lähtien ja ultratutkimus näytti terveitä sisuskaluja (ja hapanta soopeli-nuorikkoa jonka mielestä hoitopöydälle selättäminen ei ollut ollenkaan reilu temppu).

Ripulia oli samat kolme viikkoa, juuri kun paaston jälkeen palattiin antamaan ruokaa, ripuli alkoi uudestaan. Ei auttanut paasto/canikur/attapekt/tehobakt eikä muut kotihoitolääkkeet. Lääkäri otti verikokeet, tutkittiin haima- ja maksa-arvot, "proteiinijuttuja". Kaikki tulokset normaaleja. Ripuli hellitti vasta kun aloitettiin virtsatietulehdukseen penisilliinikuuri (synolox ja perään clavubactin), jonka pitäisi vaikuttaa myös joihin suolistobakteereihin. Joko kuuri auttoi tai sitkeä ripuli meni itsellään ohi, piimän lisääminen ruokaan saattoi auttaa myös. Ruu on laihtunut kesän melkein 20 kilosta peräti 15,5 kiloon. Tyttönen saa kyllä nyt alkaa nauttia kunnon aterioita.

Sitten vielä tämä "allergia" (mitä sitten liekään), joka on jatkunut kesästä asti. Silmänympärykset alkavat pikkuhiljaa palautua nyt kun on syöty antibioottikuuri ja pari viikkoa kortisonia ihan sisäisesti (annos pienentynyt 2,5mg:aan/vrk). Kunhan saadaan silmänympärysiho perusteellisesti kuntoon, kokeillaan kortisonin poisjättämistä, ja jos oireet palaavat, tehdään allergiatesti. Olkoonkin että allergiatestit maksavat tolkuttomasti ja toiset pitävät niiden tulosta epäluotettavina. Laskeskelin (kuten varmasti monet muutkin) että parempi yrittää ottaa selvää kuin miettiä koiran lopun elämän ajan mikä sitä voisi allergisoida ja olisiko se mahdollista poistaa ruoasta tai ympäristöstä.

Pari kuvaa Ruun silmäkulmasta, tässä jo parantumaan päin. Silmänympärys oli pahimmillaan aivan valkoinen, vaikka sen pitäisi olla täysin musta. Pahimmillaan ne myös kutittivat niin että soopeli-juupeli kinkkasi kolmella jalalla yrittäen juostessaan rapsuttaa silmäkulmaansa.


Ei kovin pahan näköinen mutta antaa osviittaa siitä miltä vaiva näytti.

Omituista palvelua

Viime aikoina olen kyllä saanut mitä kummallisinta palvelua. Ensinnäkin, kotona tarjoillaan aivan naurettavan pieniä ruoka-annoksia, mautonta riisiä ja tabuja jos jonkinmoisia. Mitäs se nyt haittaa jos välillä on vatsa vähän löysällä (tai vähän enemmänkin), voisi nyt sentään kunnon ruokaa sentään tulla kuppiin. Käsittämätöntä!

Muutaman viikon on takapuolestani valunut punaista töhnää ja sitä on pitänyt putsata vähän väliä, suihkussakin on pitänyt käydä paljon useammin kuin normaalisti. Nämä ihmiseni päättivät että minulle pitää pukea housut jalkaan, joten ilmoitin että haluan sitten muotifarkut tai ei pueta mitään! Sellaiset onneksi sain, joten ei tarvinnut itse riisua housuja kuten pienempänä. Vaatetuspalvelu täällä sentään pelaa kohtuullisesti. Farkuista vaan ei ole paljon iloa kun naapurin lapinkoirapojatkin ovat olleet teillä tietymättömillä monta viikkoa. Onneksi sentään sisko-Kisse on vähän kade hienoista housuistani.

Mutta sitten: minua on kiikutettu paikkoihin jossa valkotakkiset sedät sorkkivat ja törkkivät. Kuulemma silmänympäryksiäni pitää taas hoitaa joten syön kortisoni-nimisen murusen joka aamu. Se ei kyllä maistu yhtään miltään, joten turhanaikaista koko touhu. Eilen äippä pelästyi kunnolla kun takapuolestani lirahti kirkasta nestettä paljon enemmän kuin piti, ja haisikin oudolta. Tänään kävin taas törkittävänä, minut kipattiin röyhkeästi selälleni ja lirutettiin kylmää ainetta mahan päälle ja sorkittiin ultra-nimisellä kapistuksella. Äippä sanoi jälkeenpäin että kohtutulehdusta ei löytynyt, mutta olisivat nyt vaan minulta kysyneet niin olisin kertonut tuon heti. En minä mitään sellaista ole syönyt, hyvä kun edes tavallista ruokaa on kupissa nimeksikään. Äippä kyllä kehui että olin tosi reipas.

Parin yöunen jälkeen kuulemma äippä soittaa valkotakkiselle sedälle ja saa lisää tietoa mikä massuani vaivaa. Massuni on kyllä pienentynyt kamalasti viime viikkoina, varsinkin kun kuppi on joka toinen päivä lähes tyhjä. Äippä kyllä lupasi että heti kun tilanne rauhoittuu niin minua aletaan lihottaa. Kuulostaa vallan mainiolta :-)