Ruu ja lapset

Ruu on nähnyt jonkin verran jo lapsia kun olemme tarkoituksella järjestäneet muutaman ihmisen lapsineen kylään. Listalta löytyy vauva, konttausikäinen, naperoikäinen, viikari-ikäisiä ja kouluikäisiä. Ruu tuntuu nyt viimeisten parin päivän perusteella olevan jopa kiinnostuneempi lapsista kuin aikuisista, ehkä siksikin että lasten kasvot ja kädet ovat lähempänä kuin aikuisten. Mutta hieno juttu että yhtään ei ujostella lasten kanssa vaikka omassa perheessä ei lapsia olekaan! Juuri eilen yksi konttausikäinen sai märkiä pusuja halusi tai ei... Ruu on silti sen verran varovainen vieraiden kanssa että hampaitaan se upottaa vain oman väen käsiin ja nilkkoihin.

Ruun kokemuslistalla on myös vanhempia ihmisiä, pitkiä, lyhyitä, sadeviittaisia ja hattupäisiä. Omasta takaa löytyy silmälasipäisiä, parrakkaita ja välillä kovaäänisiäkin ihmisiä :)

Ruu painaa 13-viikkoisena 7kg 800g ja säkäkorkeus on 41cm.

Ruu rokotettavana

Ruu sai ensimmäisen rokotuksena (neloisrokotteen) 12 vkon ja 5 pvän iässä. Mitään ei huomannut vaikka lääkäri tikkasi piikillä niskaan, kun kuonon edessä oli samaan aikaan kourallinen kivan lääkäritädin tarjoamia nappuloita. Rokotuksesta ei tullut minkäänlaisia oireitakaan, ei mennyt maha sekaisin eikä noussut kuume. Isosisko Kisse sai samalla molemmat rokotukset, eikä Kissekään niistä mitään tuumannut. Kisseä tosin hirvitti vähän olla lääkärissä, vaikka parhaansa yritti tsempata.

Rokotuksen ja 13vko-synttärien kunniaksi oltiinkin sunnuntaina Tampereen Lielahdessa "messuilla" (kahden naapuriyrityksen jokavuotiset kesäkemut), jossa oli väkeä aivan pipona. Välillä piti Ruu nostaa syliin kun tungosta oli ihan kylkituntumaksi asti. Olisi siinä pieni pentu jäänyt muuten jalkoihin.

Eikä Ruuta hirvittänyt mikään! Ihmispaljouden lisäksi nähtiin josjonkinmoisia kojuja, makkaranpaistoa ja kahvitarjoilua, trampoliinilla ja pomppulinnassa päättömästi singahtelevia lapsia, ohi kärrättäviä metallirullakoita ja jopa pari vierasta aikuista koiraa, sekä kuunneltiin ämyreistä kaikuvaa juontopuhetta ja musiikkia. Kun pysähdyttiin ihmettelemään touhua ja syömään taskunpohjalta nappuloita, Ruu kyllä alkoi inahdella ja tepsutella eestaas - paikallaanolo tässä paikassa oli jo vähän liikaa. Eihän me tietenkään kauan paikalla oltu, parikymmentä minuuttia vain. Ja jo maittoi taas päiväunet makoisasti!

Kesäpäivillä

Taas mentiin autolla hetken matkaa (tämä tyttö nukkuu jo rauhallisesti auton perässä heti kun päästään tasaiseen vauhtiin) ja tultiin ihmeelliselle talolle jossa oli valtavan paljon koiria ja ihmisiä. Oli niin paljon puuhaa ja touhua että väsyttää jo ihan kamalasti, mutta kirjoitellaan vielä nopsasti tärkeimmät tapahtumat. Oltiin meinaan reissussa koko viikonloppu niin että voitte kuvitella kuinka uni jo painaa silmää...

Kesäpäivillä me mentiin äipän kanssa kaikenlaista uutta puuhaa, joita kutsuttiin nimillä toko, agility, haku, jälki, näyttely ja totojuoksu. Joka välissä sain namia, peuhasin kavereiden kanssa ja kieltämättä tuli vedettyä useammat umpisikeät nokoset. Sisaruksistani olivat paikalla molemmat soopeliveljeni Indy ja Riki, trikkiveljeni Mocca sekä trikkisiskoni Riia. Trikkipennut Wilma ja Riku eivät tällä kertaa päässeet paikalle. Kuvassa minä olen edessä keskellä

Mutta kyllä me peuhattiin niin että oli tosi mukavaa! Emo Sofikin oli siellä ja velipuoli Shady. Sofi vähän nyrpisti nokkaansa mulle vaikka oli sen silti pakko tulla tervehtimään. Ymmärtäähän sen kun olen tällainen söpöläinen... Hurjan paljon oli isoja koiria, joista osa tykkäsi meistä ja osa ei sitten niin kauheasti. Kaikki olivat kyllä tosi kilttejä, vaikka pari kertaa isot pojat vähän keskenään ärhensivät ja me pienet ihmeteltiin korvat hörössä. Illalla näin jopa mummoni isän puolelta, ja se oli kyllä jo tosi vanha ja valkonaamainen. Koiraiskäni ihmiset olivat tulleet mummon kanssa, mutta iskä oli jäänyt tällä kertaa kotiin.

Johanna piti meille näyttelykoulutusta, tepastelimme rinkiä ympäri mikä olikin aluksi vähän hankalaa. Äippä aika kiitettävästi piti namia nenäni edessä niin kyllähän se siitä lähti sujumaan. Meitä harjattiinkin ja seistiin penkillä ja pöydällä. Se nyt oli tietysti ihan turhaa, koska kauniita olemme kaikki ihan ilman puunaamistakin.

Kirsi opasti meitä agilityssa ja mentiin hyppyjä ja putkea. Ne hypyt vaan olivat tosi matalia, olisinhan minä korkeammaltakin päässyt... Putkesta tykkäsin kovasti, ja olin siinä niin hyvä että näytin Kisselle mallia kun sekin pääsi kokeilemaan. Kisseä ensin hirvitti mutta sanoin sille että äläs nyt iso koira viitsi, katso näin! Ja hyvinhän se meni sitten Kisseltäkin (joka muuten meni myös puomin, mikä oli äipälle aika järkytys).

Tokossa meitä neuvoi Marja (jonka sukunimen äippä jo unohti), tyylikkäästi istuttiin, seurattiin ja tultiin luokse. Me kaikki osattiin tosi hyvin!

Yöksi jäi meistä naperoista vain Riia ja minä, ja vielä illalla meitä arvosteltiin open show-näyttelyssä (minä olin neljästä tyttöpennusta tokana ja sain ruusukkeen ja nauhan ja ruokaa) missä Riia oli ihan tähti ja varasti koko shown karkaamalla Johannan avainranneke suussa kehää ympäri. Sen jälkeen käytiin vielä juoksemassa kilpaa totomatkalla. Minä voitin niukasti Riian, mutta yleisöstä kyllä kuului huhupuheita että molemmat pisteltiin pari volttia ennen kuin löytyi oikea suunta...

Yö meni niin rauhallisesti että siitä riittää jäkipolvillekin kerrottavaa. Talollinen ja pari teltallista koiria veteli sikeitä nuppu tutisten niin että vasta varttia vaille kahdeksan aamulla könyttiin ulos ensimmäisten herääjien joukossa.

Toisena päivänä mentiin metsään ja ihmiset syöttelivät minulle nakkeja ja kaksi juoksi jopa metsään piiloon ja kun menin perässä sain taas ruokaa. Hienoja lajeja nämä ihmisten keksinnöt, hienoja kerta kaikkiaan... Ja lisää nakkeja herui hetken päästä tuuheassa nurmikossa. Voisin vaikka vannoa että se kohta missä nakkeja oli tuntui jotenkin erilaiselta, haisi mehevämmältä kun muu ruoho ympärillä. Äippä meinasi että se oli se jälki, ja kieltämättä se olikin reissun jälkiruoka, viimeinen ohjelmanumero.

Oli kyllä niin hienoa että meinasi pieni koira välillä vallan pakahtua. Kunpa vain tulisi lisää tällaisia reissuja jatkossa, me ainakin ollaan mukana!


Oltiin koko viikonloppu hienolla leirillä Vainionlahdella, kiitos Johannan, Kirsin ja Tanjan sekä kaikkien kesäpäiville osallistuneiden collieiden (ja muutaman muunkin rotuisen) omistajineen! Kuvia tulee heti kun ehditään...

Matokuuri

Ruu sai vasta 10 vkon iässä toisen matokuurinsa, vaikka 8 vkon kohdallakin olisi pitänyt antaa yksi. Flubenolia pisteltiin menemään, suoraan truutasta ja hirmuisella innolla. Lisäksi syömme virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi mustaherukoita. Ruu syö niitä kädestä kun annan suoraan pensaasta, helppoa. Hassu pentu.

Ruu painoi 10vko 4pvän iässä noin 5kg 600g.

Juoksukaveri

Pentu on oikeasti ihan mukava kaveri. Aamulla kirputan sen korvantaustaa, ja pihalla juoksemme hurjasti pensaiden väleissä puikkelehtien, vuoroin minä edellä ja vuoroin pentu. Opetan sitä saalistamaan siten, että juoksen lelu suussa pennun ohi ja houkuttelen semn juoksemaan perään. Sitten ravaan kuin arabihevonen polviaan nostellen ja kaula kauniilla kaarella pennun edellä, ja vahdin sivusilmälläni että pentu pysyy mukana.

Iltaisin pentu saa ihme hepuleita, puree ihan kauheasti ja kerjää ihan oikeasti nenäänsä. Silloin nappaan sitä melkein kiinni hampaillani ja ihme kyllä se tottelee! Ensimmäinen kerta ikinä kun joku uskoo mitä sanon, tähän mennessä olen aina joutunut antamaan itse periksi...

Muutaman kerran on käyty lenkilläkin. Normaalisti en suostu lähtemään keskellä päivää pihasta mihinkään, kun joka puolelta kuuluu levotonta meteliä ja pistän jarrut kiinni portilla. Nyt kun nämä ihmiset lähtevät pennun kanssa, ne ottavat nameja taskun pohjalle, ryökäleet. Minunhan on aivan pakko mennä mukaan että varmasti saan osani nameista.

Ruu 10 viikkoa

Ruun virtsatietulehdus alkaa olla ohi. 10 päivän antibioottikuuri on syöty, mutta vieläkin se pissailee tiuhemmin kuin ennen, ja enemmän pelkälle lattialle kuin vielä ennen tulehdusta. Pitäisi varmaan jynssätä lattia vähän tujummilla välineillä niin puhtaaksi hajuista että se taas muistaa mihin sopii pissata. Lisäksi se on kehittänyt uuden tavan: se pissaa ensin lattialle, sitten pyytää ulos. Ei taida pieni olla vielä ihan varma miten tämä juttu nyt menikään ;-)

Ruu on 10vko 1pvän ikäisenä 34cm korkea ja painaa "jonkin verran yli 5kg". Keittiövaaka kun näyttää vain 5kg asti ja Ruun tapauksessa paino on "Err", ja henkilövaaka heittää välillä hyvinkin puolella kilolla tai kilolla, tarkemmin en osaa sanoa. Kasvaa se kuitenkin edelleen...

Tämän hetken huippuharrastus on mätien omenanraakileiden etsiminen pihasta. Itse en ilkeä edes paljain käsin koskea muumiotaudin vaivaamiin homeisiin pudokkaisiin, ja tämä kantaa niitä suussaan kuin mitäkin aarteita. Siinä sitten juostaan kilpaa elokuisen myrskytuulen pudottamien omenoiden perässä kumpainenkin.

JK: sairaslomalla töistä, flunssa vaivaa, kurkku on kuin riivinrauta ja lämpöä hieman. Kotona käkkiessä vain odottaa että pentu taas nukahtaisi päiväunilleen, pihamaalla sitä seisoo verkkarit ja tuulipuku päällekkäin vesisateessa ja odottaa että pentu pissaisi vielä kerran ennen kuin mennään sisälle. Onneksi on vielä kesä.

Ruu tutustuu bisnekseen

Ruu kävi perjantaina työpaikallani. Autoilu sujui jo muitta mutkitta, mitä nyt ensimmäinen 5-10 minuuttia piti taas protestoida farmarin takaloosterissa. Hissiin mentiin sylissä, mutta toimiston lattialla sai juoksennella aivan vapaana. Saattaa olla että ihan kaikki eivät vieraasta ilahtuneet vaikka mamma oli tietysti karvalapsestaan tosi ylpeä.

Ja siellähän se puikkonokan pentu mennä vilisti, kuljeskeli huoneesta toiseen, vaani kahvihuoneen roskista ja pisti parkkiin jääkaapin eteen. Ei sillä ollut pienintäkään huolta siitä missä emäntä on, häntä viipottaen lähti ihan minkä tahansa lahjeparin perään joka ohi kulki. Ja ihastelijoita kyllä riitti... Vieraskorea se peijakas kyllä oli, ei purrut vieraita käsiä eikä lahkeita. Eli tästä voi päätellä että se tietää jo ettei niin saa tehdä mutta pureskelee omaa väkeä silti...?

Lopulta ei auttanut kuin sulkeutua hetkeksi omaan työhuoneeseen oven taakse, jotta Ruu malttoi huilata hetken. Se nukahti kyllä alta aikayksikön umpiuneen, ja unesta sen sain kahden tunnin päästä herätellä kotimatkalle. Autossa ei enää sanottu sanaakaan, vaan nukkua tohistiin koko matka kotiin asti.

Kokemuksia pikkuhiljaa

Tällä viikolla on koettu taas kaikenlaista. Tuolinjalat, yöpöydät ja jalkalistat ovat vähän väliä maisteltavina, mutta Ruu-mukelo on oppinut jo ei-sanan, ainakin sinne päin. "Ei!", murahdus tai takakireällä äänellä kimitetty "äppäppäp!" saa pennun myös lopettamaan puuhansa. Ja kun se lopettaa, pitää heti kehua. Vaikka voisi toisin luulla, pentu ei kehuista innostuneena jatka puuhiaan, vaan kipittää luokse. Pennulla kun ei kestä kuin silmänräpäys siirtyä keskittymään uuteen asiaan ja yhdistää kehut siihen.

Tänään käytiin pienellä lenkintapaisella talutushihnassa, ja Kissekin oli mukana vaikka taluttajia oli vain yksi (polo). Ruu yllätti oikein toden teolla, se kipitti suoraan eteenpäin ihmisen ja Kissen välissä, mitä nyt välillä pysähtyi rapsimaan kutittavaa kaulapantaa. Kauhealla tohinalla se oli menossa muka jonnekin, laukkaili ja läpytti korviaan. Pysähdyttiin syömään namia (edelleen Kissen nappulat käyvät loistavina namipaloina), ohi meni rullaluistelijoita, sauvakävelijöitä ja polkupyöriä. Yksi fillari oli niin mielenkiintoinen että sen perään olisi pitänyt päästä, mutta hihna nykäisi ikävästi takaisin :-( Autoihin Ruu ei kiinnittänyt mitään huomiota, niitä näkyy oman pihan verkkoaidankin läpi. Hyvää harjoitusta!

Ruu oli maanantaina 9 vko 1pv ikäisenä 4kg 820g painoinen ja 32cm korkea. Niin siis neljä jalkaa maassa.

Naapurit tutuksi

Muutaman päivän ajan on ollut vähän kurja olo, koko ajan pissatti ja vähän väsyttikin, mutta nyt alkaa olla jo hyvä olla. Äippä kehuu että olen tosi reipas, mutta se ei tiedä vielä yhtään mihin kykenen...

Oltiin ensimmäisen kerran tutustumassa naapurustoon. Äippä laittoi kaulaani lenkin ja liitti itsensä siihen perään kiinni, kuulemma pannalla ja hihnalla jotka ovat tosi hyviä juttuja molemmat. Muka. Kutitti niin peijakkaasti se lenkki kaulassa, piti koko ajan pysähtyä rapsimaan. Onneksi tuo tajusi ottaa sen vähän ajan päästä pois. Eikä se hihna ollut sen parempi, pysäytteli minua vähän väliä. Rangaistukseksi söin aina kohdalle sattuvia pikkukiviä kun matkanteko tyssäsi.

Sitten söin vähän nappuloita joka kerralla kun äippä huuteli minua. Juoksin minkä jaloistani pääsin äipän luo, ei mennyt kuin nanosekunti kun tajusin että siltä saa syötävää. Ja ruokahan se tälle tytölle maittaa! Sitten pelailtiin parkkipaikalla uuden pallon kanssa jonka sain äidin työkaverilta, se vinkui niin hirmuisesti että herätettiin naapurin ulkona nukkuva vauva, vähän harmi.

Mentiin vähin äänin kauemmas ja kohta saatiin kuulemma "arvokas kokemus" kun lähinaapurin mies tuli rullaluistimien ja sauvojen kanssa parkkipaikalle. Oli niin mukava mies että rimpuilin minkä tassuistani kykenin tekemään tuttavuutta. Rullaluistimia piti ensin vähän kummastella, tehdä väistöliikkeitä ja tepsuttaa ympäriinsä, mutta sitten jo vedin suupielet taa ja laukkasin kaverin perään kun se lähti pois. En tosin pitkälle, koska äippä on päättänyt ettei minua tule koskaan kiinnostamaan minkään jahtaaminen. No, tuosta saatan ehkä joustaa jos vaan ruokatarjoilut pelaa.

Lopuksi tavattiin vielä toisen naapurin kääpiösnautserityttö, joka pitää aika hurinan ja räksyääkin välillä. Vähän aikaa siinä toisiamme tiirailtiin, mutta hetken rauhoittumisen jälkeen se jo heilutti minulle häntää. Itseäni kyllä hiukan arvelutti, mutta en sentään pelännyt. Snautserin emäntä otti minut syliinkin, ja olin niin nätisti että äippä oli ihan ihmeissään. Ei kuulemma ollenkaan tapaistani, mitä sitten tarkoittaakaan.

Kun päästiin kotiin, jaksoin kävellä eteiseen asti ja nukahdin saman tien. Pienten nokosten jälkeen vauhti taas jatkui, eihän tässä pitkään jouda makoilla!